Laihuus on yliarvostettua

Innostuinkin kirjoittelemaan tämän jo tänään, joten suoraan asiaan:

Kuten jo aiemminkin teitä informoin siitä, kuinka mua ottaa päähän kaikki ”laihdu näin ja näin monta kiloa kuukaudessa” -juttuihin, nuorien valituksiin keskusteluissa kuinka haluaisin olla laiha ja niin edelleen. Vaikka sitä koulussa aina toitotetaan että mallinvyötärönmittoja ei kannata tavoitella ja että barbien kaltainen vartalo on todella vääristävä, se kummasti unohtuu.

Oon törmännyt mitä kieroimpiin syihin miksi aletaan laihduttamaan, vaikkei tarvetta olisi. Löysin netistä esimerkiksi että ylipaino on haitaksi terveydelle, ja vaikka mitä muuta vastaavaa. Tottahan sekin on mutta ei laihuuskaan mitenkään yltiömäisen terveellistä ole. Totta kai voi olla hoikka ja täysin terve mutta jotkut voivat ihannoida sitä että on lievästi alipainoinen. Erityisemmin en ala tässä luettelemaan mitään ihmeellisempää haittalistaa, sillä en ole perehtynyt asiaan, mutta ihan kokemuksesta voin varmaan mainita että se on ihan helvettiä, kun tulee kipeeksi niin ainakin itselläni kestää saada menetetty paino takaisin.

Tiedän että monelle nuorelle, etenkin tytöille oma paino on arka paikka. En ole mitenkään paras kirjoittamaan tästä aiheesta sillä olen ollut koko ikäni ollut tällainen ihme luikku. Itse en panisi pahakseni vaikka omaisin vähän enemmän painoa, sillä en niin välitä olla tällainen kakkosnelosen muotoinen. Karkeasti sanottuna perse ja tissit olis ihan jees, sillä jotkut paidat ei nyt istu, ja jotkut housutkin roikkuu perseen kohdalta ikävästi. Tämän takia en pidä laihuutta mitenkään yltiömäisen esteettisenä, varsinkin kun ottaa vaatteiden istuvuuden suurennuslasin alle.

Usein oon kuullut sitä kun multa ollaan kysytty ”eiks oo kivaa kun saat syödä mitä vaan, etkä liho” Tähän kysymykseen olen vastannut että on, siihen asti kunnes paino onkin syystä tai toisesta pudonnut sen verran että pitäisi saada pari kiloa takaisin. Raivostun, kun saan tähän kommenttia että syöt vaan enemmän, se ei ole niin yksinkertaista, sillä vatsa on sen kokoinen että mihinkä määrään ruokaa se on tottunut. Kai tämänkin voisi ratkaista niin, että säännöllistäisi syömisen mutta se on melko hankalaa kun siihen ei ole tottunut.
”Eikö ole mukavaa kun ei tarvitse itse huolehtia siitä että kuinka paljon syö” se on siihen asti ihan jees kunnes joku toinen alkaa huolehtimaan kuinka paljon (tai vähän tässä tapauksessa) syön. Viimeksi jouduin tähän mun syömisen kyttäämiseen kesän loppupuolella kun jostain syystä syöminen kävi epämiellyttäväksi. Pakko sanoa, että katsoisin paljon mieluummin sitä kuinka paljon SAAN syödä kuin sen että kuinka paljon mun on PAKKO syödä.

Nyt on sellainen olo että unohdin jotain mitä halusin sanoa tästä aiheesta. Mulle heräsi tätä kirjoittaessa kysymys että mikä on tän tekstin tarkoitus. Kai se on se että haluan kertoa että kuinka laihakin voisi haluta painaa enemmän mutta kaikki ei aina ole siitä halusta kiinni. Vielä sekin että laihalle (ainakin itse kärsin tästä) voi tulla syömisestä ahdistus senkin takia ettei pysty syömään sen vertaa että paino nousisi. Olen varma että tähän tulee kommentteja että mistä muka voin tietää tästä aiheesta yhtään mitään koska olen itse näin laiha.
Tiedostan nämä mahdolliset valitukset, sillä en voi kirjoittaa kuin alipainoisen asemassa. Loppuun vielä haluan tarkentaa että olen kärsinyt alipainosta koko ikäni, eikä se ole minkään syömishäiriön aiheuttamaa, vaikka jotkut ovat niin luulleetkin.

Nostan fiktiivistä hattua niille jotka jaksoivat tämän kokonaan lukea, lisäksi olisi myös mukavaa kuulla teidän mielipiteitä tästä asiasta.