tiistai 23. heinäkuuta 2013

Oon rajalla, oon valmiina

Vähän päälle 2 viikkoa muuttoon! Tuntuu, että meillä joka paikassa pursuilee mun tulevaan kotiin tulevia tavaroita. Tälläkin hetkellä istun WC-harjan vieressä. Eilisen Ikea-reissun jälkeen tavaroita tuntuu varmaan pursuilevan entisestään joka paikassa. 

Muuton suhteen mulla on vähän ristiriitaisia tuntemuksia. On sellaisia "jee, superkivaa haluun jo muuttaa jo!" ja sitten sellaisia pelonsekaisia "jos pää lahoaakin yksin asumiseen tai en vaan sopeudu" -fiiliksiä. Luultavasti samanlaisia fiiliksiä on muillakin, jotka ovat nyt muuttamassa ensimmäistä pois kotoaan opiskelemaan. 
Omalla kohdalla on ainakin se tilanne, että olen muuttamassa kaupunkiin, jota en tunne sitten tippaakaan. Todennäköisesti eksyn Lahdessa, monta kertaa! Etenkin kun lähden lenkille. Näen jo sen, kuinka olen kysymyssä tietä kotiin. 

Mitä odotan eniten syksyltä? Uusia ihmisiä, ehdottomasti! Totta puhuen, oon ollut melko yksinäinen, sillä kaveriporukat alkoi omasta näkökulmasta rakoilemaan viime vuonna, mutta se nyt oli ihan odotettavissakin, kun kaikkien tulevaisuudensuunnitelmat vetivät eri suuntiin. Varaudun siihen, että Lahdessakin tulee niitä yksinäisiä hetkiä, kun ei niitä kavereita ihan sillain naps tule, mutta olen päättänyt, että aina kun tulee pää hajoaa tänne -olo, niin painelen lenkille, jotta vuoden päästä koittava todellisuus unohtuisi. 
Mikäs sitten pelottaa eniten? Varmaankin se, miten sitten loppuen lopuks tulee syötyä. Pystynkö syömään tarpeeksi, jaksanko aina tehä ittelleni ruokaa, etten vain syö esim leipää. Olen todennut, että kyllä mä siihen pystyn, kun tiedän, että mun on pakko, sikäli armeijan harmaisiin ensi vuonna mielin. Asia vain mietityttää toisinaan. 

Loppuen lopuksi, odotan Lahteen muuttoa positiivisissa tunnelmissa. Vihdoinkin saa aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Raha-asioiden kanssa täytyy toki olla tarkkana, mutta porukat ovat luvanneet, ettei mun tarvitse nälässä kärvistellä, että jos syystä tai toisesta on rahallisesti paha paikka, niin porukoilta saan apua. Tietenkin toivon, etten tuohon tilanteeseen joudu. Mahtavaa kyllä ottaa ohjat omasta elämästään. 

Näin loppuun Antti Tuiskua lainaten: mun käsissä on avaimet ja valinnat.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Kaikennäöstä

Löysin unohtuneita, "mulla ei oo housuja!" -kuvia kamerasta, joten ajattelin pykää postauksen niiden varaan.

Viimeaikoina on tapahtunut kaikenlaista. Ikäviä asioita, jotka ovat ahdistaneet ja lannistaneet kohtalaisen tehokkaasti. Ikuisena piiloanimediggarina löysin tilanteeseen sopivan lainauksen: "Nouse ja kävele, mene eteenpäin. Sinulla on kaksi tervettä jalkaa, sinun ei tarvitse takertua mihinkään"

Ei enempään ikävistä asioista, katse eteenpäin ja keskitytään mukaviin juttuihin, joita muuten on!
Mun jalat on kunnossa! Tai siis ne eivät ole rikki. Viime viikolla kävin siis lääkärissä sääri ja polvikipujen sekä kummallisen rintakivun takia. Jaloissa on luultavammin pientä penikkatautia ja polvi on vain revähtänyt. Tämä oli huojentava uutinen, koska päässäni oli jo ehtinyt liikkua kauhuskenaariot kuinka polven kierukassa olisi jo jotain vikaa. Lenkkeily on poissa laskuista vielä pari viikkoa, mutta varovaista jalkatreeniä voin tehdän salilla. 
Mitä kummalliseen rintakipuun tulee niin se johtuu vain lihasjumeista lapojen alla. Joten tieni kävi fysioterapeutille. Ai että oli kyllä helpottavaa kun lukko kerrallaan napsahti auki. Kuun lopussa pääsen vielä kerran mäntättäväksi! 

Sokerina pohjalla: SAIN ASUNNON! ;_____; On kyllä tosi helpottunut olo, sillä oli se asunnon etsiminen jo epäitoivoista. Täytyy sanoa, että mun tuleva kämppä on täydellinen mulle: 28 neliötä, alkovi, suht iso kylppäri, siisti keittiö ja lasitettu parveke. Lähimpään kauppaan on vähän alta kilometri ja bussipysäkille on ehkä 100 metriä matkaa. Keskustaan on matkaa 2,5 kilometriä, joka on hyvä, sillä aivan keskustassa en olisikaan halunnut asua. On kyllä niin hyvä fiilis tästä ja nyt voi oikeasti alkaa suunnittelemaan noita muuttojuttuja oikein urakalla. 
Ps. on mulla oikeasti shortsit jalassa.


sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

STJ 365

Vuosi... ENÄÄ vuosi lähtöön. Jotenkin karmivaa. Ja super siistiä ja jännää.

Kun on enää vuosi ennen lähtöä, alkaa jo pelottaa. Sen takia, kun katsoo missä mennään. Treeni ja painonkehitys eivät ole sitä tasoa mitä niiden kuuluisi olla. Tuntuu, että nyt parin kuukauden aikana on tipahdellut yllättäviä esteitä eteen. Pahin oli se, kun paino oli kuukausi sitten hyvässä nousussa ja sit tulin flunssaan ja sit se tippui ja tuntuu että sinne se on jäänyt. Ja nyt kuukauden aikana on tullut jalkakipua, jonka takia lenkit ja jalkojen treenaus salilla on jäänyt. Jalkojen kipuilulle toivottavasti saan selityksen ensi viikolla!

Lisäksi omilleen muutto tuo oman jännitysaspektin tähän juttuun: jos kotonakin on välillä vaikeaa syödä tarpeeksi ja usein, niin mitä tapahtuukaan kun asun omillani ja ruoka on opiskelijabudjetille sopivaa? Toivottavasti koulu ainakin rytmittäisi päivää paremmin. Itse treenaamisesta en ole niinkään huolissani, sillä koulun tiloissa on kuntosali, jossa on todennäköisesti kaikki mitä tarvitsenkin, eipähän tarvitse huolehtia kalliista kuntosali maksusta. Toki käyn taatusti tutulla vakkarisalillani aina kun olen käymässä kotona. Lisäksi uudessa paikassa on mielenkiintoista lähteä lenkille (ja tuloksena on pian eksynyt lenkkeilijä..) Toisaalta omilleen muutto ja yksin asuminen opettaa oma-alotteisuutta itsenäisyyttä ja sitä, ettei koko ajan porukat ole hyysäämässä. 

Sitten kun saan mun jalat taas lenkkeily kuntoon, niin aloitan varovasti, ettei tule mitään kummallisia kipuja ja siitä sitten lähen lisäämään liikunnan määrää. Uskon, että kyllä se painokin siitä alkaa nousemaan, kun saa taas treenirytmistä kiinni. Vuosi on lyhyt aika ja välillä meinaa iskeä uskon puute: ehdinkö valmistautumaan tarpeeksi? Ainakin aion yrittää parhaani ja nähtäväksi jää, riittääkö se. Toivottavasti!

Näissä tunnelmissa kun palvelukseen aikaa vuosi. Seuraavan kerran palataan tunnelmointiin kuin STJ sataset paukkuu! Nyt itse itseäni komentaen: salille mars! 
Ps. on aika huimaa, kun alkaa pian näkymään oman lähtemiserän päivälaskuri aamukammassa... hui!


keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

I'm so excited and I just can't hide it

Tänään sain yllättävää postia, joka aiheutti riemunkiljahduksia:
Olin siis 2. varasijalla, jonka takia sain tiedon nyt vasta. Olen yllättynyt ja todellatodella iloinen! Ei lisättävää :)