sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Letkeä sunnuntai

Hyvää sunnuntaita kaikille!
Nyt voisin päivittää paremmin kuulumisia, kun viime postaus oli lähinnä sellainen "olen elossa" -ilmoitus.
Tänään vietän mukavaa kotona hengailupäivää, sillä eilen salitreeneissä kävi jotain mystistä, jolle en löytänyt selitystä; mua alkoi ensimmäistä kertaa ikinä salilla pyörryttämään. Vaikka olin syönyt ihan hyvin ja juonutkin kohtalaisesti niin jotenkin sitten verensokerit vissiin pääs tipahtamaan ikävästi. Levon kannalta siis on otettu ja olo on mitä mainioin tällä hetkellä ja onpahan tullut huollettua viime viikolla telottua polveansa, yksi murhe sekin..
Elän sellaista aikaa, että mulla on koko ajan nälkä, voisin syödä koko ajan. Tänään oon ajautunut siihen pisteeseen, että on nälkä, eikä kaapeissa oo ruokaa ja kauppa meni äskön kiinni. Noh, leivällä mennään. Pitäis varoa tällaista, paino on jäänyt jumittaan inhottavan alhasiin lukemiin, saa nähä saanko sitä inhimilliseksi heinäkuuhun mennessä. Ainakin hiukset ovat tätä nykyä väriä inttikelvolliset.
Uusi rakkaus: Vitalin granaattiomenamehu! On muute uskomattoman hyvää ku sekoittaa spriteen! Ja mitä mulla onkaan illan lätkämatsia varten: 
Kyllä näillä Kanada kaatuu, jos on kaatuakseen. Vähän alle tunti ni sit voin korkkailla eväät.

Hyvää lomaa niille joilla se alkoi, mä meen huomenna hiomaan ja kittaamaan vanhan mielisairaalan seiniä. 

maanantai 10. helmikuuta 2014

Takaisin raiteille

Tammikuu meni sitten siinä, kirjottamatta, treenaamatta... Oli kyllä kummallinen kuukausi kaiken kaikkiaan. Nyt helmikuussa oon sitten palannut pikkuhiljaa oikeille raiteille.

Tänään hoitelin koulussa keskeytyspaperit kuntoon, ettei sitten unohdu tuossa keväällä. Nyt ei tarvitse hoitaa kuin Kelan paperit, jotka voin hoitaa myöhemmin.
Salille oon tehnyt comebackin uusissa treenivaatteissa, parasta! Treenisuunnitelma on vähän hakusessa, mutta siitä lisää kun saan sen rustailtua.

Palaillaan piakkoin paremman tekstin kanssa, nyt suuntaan yöunille.



sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Vuosi 2013

Paluu bloggaamisen pariin on hyvä aloittaa ynnäyksellä mitä vuonna 2013 tapahtui. Vaikka kulunut vuosi olikin enemmän tai vähemmän nihkeä bloggaamisen osalta niin ei liene liioiteltua sanoa, että tää vuosi muutti mun elämää.

Vuoden aikana tapahtui yhtä jos toista, mutta muutamat jutut ovat jääneet erityisen hyvin mieleen.
Ei ole varmaan yllätys, että YO-kirjoitukset jäivät mieleen. Se lukemisen, stressin ja paniikin määrä oli kyllä niin infernaalista, että huhhuh! Ja se, että jokaisten kirjoitusten jälkeen oli sellainen olo, että nyt meni perseelleen ja sit ei auttanut mitään muuta kuin odottaa alustavia tuloksia. Hyh, tuota stressiä ei todellakaan ole ikävä! Vaikka alkuvuosi oli hyvin kirjoituskeskeinen, niin mieleen jäi mukavina juttuina mm. karonkka (potkijaiset) sekä abiristeily, joka oli hulvaton kokemus.
Toisena asiaina vuoden 2013 kevätpuolesta jäi mieleen päätös lähteä armeijaan kesällä 2014.  Alunperinhän tämä oli vaan semmonen kun lyötiin kaverin kans kättä päälle ennen kirjotuksia, että lähdetään inttiin. Ja tässä sitä nyt ollaan, palvelukseen aikaa on 190 päivää. Intin odotustunnelmia enemmän sitten, kun on tasan puolivuotta lähtöön.
Oho, tää kuva jäikin muita pienemmiksi, no eipä sillä niin väliä. Kirjoitukset menivät mukavasti läpi omista epäilyistä huolimatta. Ei tullut L:n papereita eikä edes E:n papereita, mutta olen ihan ylpeä suorituksestani, vaikka ainahan olisin voinut panostaa enemmän. Kirjoituksista arvosanoiksi tulivat  A (pitkä englanti), B (lyhyt matikka), C (historia), C (uskonto), C (psykologia), M (maantieto) ja M (äidinkieli) ja todistuksen keskiarvo oli 7,6, joka ei mun mielestä ole mikään pohjanoteeraus. 
Kesäkuussa olin jo varma, ettei mulla aukea sitten mikään opiskelupaikka, sillä en ollut päässyt suoraan mihinkään. Hain siis LAMK:n tradenomiksi ja tietojenkäsittelijäksi ja näin jälkikäteen olen todella iloinen, etten päässyt kumpaankaan, sillä en voisi kuvitella itseäni noissa hommissa. Lisäksi tuli haettua muutamaan ammattikouluun. Just ennen täydennyshakuja sain kuitenkin postia, että olin päässyt opiskelmaan maalariksi varasijalta! Se riemu ei kestänyt tosin kuin vain hetken, sillä sen jälkeen mulle avartui kämpän etsimisen vaikeus. Epätoivoinen hakeminen tuotti kuitenkin tulosta ja sainkin todella mukavan asunnon.

Siinäpä oli tämän vuoden huippukohtia, palaillaan taas pian, pieni hengähdystauko toi mulle ideoita blogin suhteen! :)

perjantai 20. joulukuuta 2013

Hengähdystauko

Olen tosiaan pitänyt ihan reilusti taukoa ja miettinyt, että mitä ihmettä teen blogin kanssa. Ei, en ole lopettamassa, vaan suunnitelmissa olisi palata taas joulun jälkeen. Yritän kehitellä sitä, mihin blogi voisi painottua, sillä en halua että blogi on näin sillisalaatti. Katsotaan mitä keksin.

Sanokaa toki tekin, millaisia juttuja haluaisitte lukea :)

maanantai 25. marraskuuta 2013

Viikonloppu armeijan vihreissä

Uaa en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua MPK-kurssista! No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Selostuksesta puuttuu varmasti jotain, mutta selostan vain pääpiirteittäin. 

15. päivänä (joka oli siis perjantai) päästin paikan päälle viiden maissa, homma alkoi sillä että majoituimme tupiin, jonka jälkeen lähdettiin hakemaan varusteita. Matka ei ollut pitkä, mutta voin kertoa että se varusteet painoivat repussa melko mukavasti. Kauhulla odotan morttisäkin raahaamista heinäkuussa.. Tuvissa puettiin vermeet päälle, ai että oli hieno fiilis! Tämän jälkeen harjoiteltiin punkan tekemistä ja voin näin heti sanoa että mulle se tuotti ongelmia, vihaan sitä hommaa. Lisäksi mokasin, kun otin yläpunkan ja oon lyhyehkö ni tuotti vähän ongelmia.

Punkan teon jälkeen siirryttiin ulos harjoittelemaan asento-lepo-käännös -settiä, jonka jälkeen harjoiteltiin marssimista. Marssiminenkin on melko taitolaji, jotta pysyisi tahdissa... Ulkoa lähdettäessä siirryimme iltapalalle, jonka jälkeen meillä oli vielä oppitunti. Tunnin jälkeen siirryimme tupiin nukkumaan. Ihme kyllä, itse sain unta hyvinkin nopeasti, olin jo varautunut siihen, etten nukkuisi laisinkaan.

Lauantaina herätys oli perinteiseen armeijatapaan kuudelta. Thank god, olen aamuihminen, enkä kärsinyt pahasta aamukoomailusta. Pian heräämisen jälkeen siirryimme aamupalalle, jonka jälkeen mentiin takaisin tupiin laittamaan punkat fiksuun kuosiin. Aamusti siirryimme ulos opettelemaan aseenkäsittelyä, josta itseasiassa ihan pidinkin! Aamu meni siis aikalailla rynnäkkökivääriä opetellessa. 

Iltapäivällä oli aika siirtyä maastoon, joten eikun tetsari (taisteluliivi) selkään, ja reppu kuntoon ja menoksi! Onneksi telttapaikka ei ollut kovinkaan kaukana, sillä tetsari + reppu -yhdistelmä painoi ihan mukavasti (..miten ikinä tuun selviämään täyspakkausmarsseilta...) Leiripaikalla pystytimme teltat ja siirryimme harjoittelemaan tetsausta (taisteluharjoitus), tuli siinä sitten juostua, hölkättyä, kontattua, ryömittyä ja syöksyttyä taisteluvarustuksessa hiekkatiellä, oli polvet muuten hienon siniset tämän jälkeen! Tämän jälkeen "taukoilimme" eli välillä istuttiin teltoilla lepäilemässä, josta tosin vähän väliä ravasimme poterolle puolustumaan telttapaikkojamme. Päivän edetessä syöksyimme milloin ilmasuojaan tai suojauduttiin kraanaattihyökkäyksiltä. Aivan koko ajan emme joutuneet sykkimään, vaan pääsimme käymään sotkussakin (sotilaskoti) kahvilla. 

Illalla palasimme maastoon, ja sama meno jatkui, saimme sykkiä ilmahyökkäyssuojaan yms. Meno rauhoittui mukavasti kun sytyttelimme nuotiot, jossa vietimmekin pitkän aikaa jutellen lähinnä armeija-asioista. Illlalla jaettiin poterovartio -ja kipinävuorot. Itse olin tyytyväinen omiin vuoroihini, sillä ne olivat yön viimeiset. Poterovuoroon heräsin tuntia liian aikaisin, 04:00, mutta tuli siinä torkuttua vielä se tunti, jonka jälkeen oli aika vetää taisteluvarustus päälle ja painua poterovartioon, joka kesti vajaan tunnin. Vartio ei ollut niin karmiva, mitä olin odottanut, sillä ei tarvinnut yksin olla, lisäksi siinä sai rauhassa kattella välillä tähtiä. Ainut kuumottava asia oli todella kova tuuli, joten välillä kuulosteltiin jos alkaisi kuulumaan puun kaatumisääniä. No emme kuitenkaan saaneet puuta päällemme. Poterovuoron jälkeen oli kyllä mukava siirtyä kipinävuoroon.

Aamusti kun olimme saaneet teltat puyrettua, harjoittelimme hyökkäystä. Ihan mukavaa puuhaa, ainut että kun syöksyin löin ensin vasemman polveni kiveen ja pian kolautin oikean polveni kantoon, ei näin. Lyhyehkön tetsausharjoituksen jälkeen siirryimme harjoittelemaan muodossa kulkemista, joka oli miellyttävää, sillä polvet olivat sattumalta hivenen hellänä tetsauksen jälkeen. Tämän jälkeen palasimme leiripaikallemme ja otimme tavarat kantoon ja palasimme kasarmille, jossa sitten purimme varusteet, siivoilimme, puhdistimme rynkyt (rynkyn putsaaminen on niin paljon miellyttävämpää kuin maaliruiskun pesu!) ja vaihdoimme omat vaatteet päälle. 

Kurssi oli aivan mahtava! Varmistuin kurssilla siitä, että tätä mä oikeasti haluan, vaikkei koko ajan oltukaan mukavuusalueella. Tulisi heinäkuu nopeasti!