tiistai 23. heinäkuuta 2013

Oon rajalla, oon valmiina

Vähän päälle 2 viikkoa muuttoon! Tuntuu, että meillä joka paikassa pursuilee mun tulevaan kotiin tulevia tavaroita. Tälläkin hetkellä istun WC-harjan vieressä. Eilisen Ikea-reissun jälkeen tavaroita tuntuu varmaan pursuilevan entisestään joka paikassa. 

Muuton suhteen mulla on vähän ristiriitaisia tuntemuksia. On sellaisia "jee, superkivaa haluun jo muuttaa jo!" ja sitten sellaisia pelonsekaisia "jos pää lahoaakin yksin asumiseen tai en vaan sopeudu" -fiiliksiä. Luultavasti samanlaisia fiiliksiä on muillakin, jotka ovat nyt muuttamassa ensimmäistä pois kotoaan opiskelemaan. 
Omalla kohdalla on ainakin se tilanne, että olen muuttamassa kaupunkiin, jota en tunne sitten tippaakaan. Todennäköisesti eksyn Lahdessa, monta kertaa! Etenkin kun lähden lenkille. Näen jo sen, kuinka olen kysymyssä tietä kotiin. 

Mitä odotan eniten syksyltä? Uusia ihmisiä, ehdottomasti! Totta puhuen, oon ollut melko yksinäinen, sillä kaveriporukat alkoi omasta näkökulmasta rakoilemaan viime vuonna, mutta se nyt oli ihan odotettavissakin, kun kaikkien tulevaisuudensuunnitelmat vetivät eri suuntiin. Varaudun siihen, että Lahdessakin tulee niitä yksinäisiä hetkiä, kun ei niitä kavereita ihan sillain naps tule, mutta olen päättänyt, että aina kun tulee pää hajoaa tänne -olo, niin painelen lenkille, jotta vuoden päästä koittava todellisuus unohtuisi. 
Mikäs sitten pelottaa eniten? Varmaankin se, miten sitten loppuen lopuks tulee syötyä. Pystynkö syömään tarpeeksi, jaksanko aina tehä ittelleni ruokaa, etten vain syö esim leipää. Olen todennut, että kyllä mä siihen pystyn, kun tiedän, että mun on pakko, sikäli armeijan harmaisiin ensi vuonna mielin. Asia vain mietityttää toisinaan. 

Loppuen lopuksi, odotan Lahteen muuttoa positiivisissa tunnelmissa. Vihdoinkin saa aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Raha-asioiden kanssa täytyy toki olla tarkkana, mutta porukat ovat luvanneet, ettei mun tarvitse nälässä kärvistellä, että jos syystä tai toisesta on rahallisesti paha paikka, niin porukoilta saan apua. Tietenkin toivon, etten tuohon tilanteeseen joudu. Mahtavaa kyllä ottaa ohjat omasta elämästään. 

Näin loppuun Antti Tuiskua lainaten: mun käsissä on avaimet ja valinnat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti