sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Liikunta + Sini = ?

Liikunta + minä olisi vielä puoli vuotta, ei, vielä 4 kuukautta sitten ollut suhteellisen mahdoton yhtälö. Totta puhuakseni, mun ”liikunta” koostui monen monta vuotta yläkerrasta alakertaan jääkaapille ja vessaan ja takaisin koneen eteen kyhjöttämään. Harrastin liikuntaa viimeksi ala-asteella kun kävin uimassa (olen yhäkin katkera itselleni siitä, etten alkanut kilpauimariksi vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus), pelasin sählyä ja tuli lentopalloakin pelattua huikeat puoli vuotta. Kaikki tämä jäi, kun siirryin yläasteelle.
Jos jotakin voi syyttää itseni lisäksi mun liikkumattomuudesta on koululiikunta. Ala-asteelle liikunta oli kivaa, yläasteella se menetteli välillä, mutta lukiossa koululiikunta sai kaiken mun sisällä patoutuneen vihan päällensä. Voisi sanoa että koululiikunta tappoi musta pienetkin liikkumishalun rippeetkin. Toisaal
ta on huvittavaa, että innostuin liikunnasta nyt, kun se loppu koulun puolella.

Nyt on sitten paikallisen liikuntakeskuksen jäsenkortti, hyvät kengät ja muutenkin jumppakuteet. Täytyy sanoa, että jos mulle oltaisiin vuosi sitten sanottu, että omistan kyseiset asiat, luultavasti olisin nauranut sen henkilön suohon. Syitä siihen, miksi loppukesästä tein päätöksen, että alan liikkua oli monta. Taustalla oli mm. se että haluan tehdä jotain mun lähes olemattomalle peruskunnolle sekä eräänlainen lapsellinen kilpailuvietti. Tarkoitus ei oo tulla miksikään superfitness tyypiksi tai terveysintoilijaksi - sipsit ja cola maistuu yhä hyvin.

Vaikkakaan en ole vielä ryhmäliikuntatunneilla ravannut paria kertaa enempää, niin olen huomannut että mun ruokahalu on kasvanut (tämä olikin ihan toivottavaa) joka taas on johtanut mun painon nousuun, joka onkin mun tavoite. Mukavana extrana olen päässyt lähes kokonaan eroon niska ja hartiasäryistä. Ryhmäliikuntatuntien lisäksi teen pienimuotoista lihaskuntojumppaan (lähes) joka ilta ja koitan muistaa venytelläkin.

Tässä oli vähän normaalista poikkeava merkintä, mutta palaillaan takaiseen arkeen huomenna, kun koulunpenkki kutsuu jälleen, hyvää sunnuntai-illan jatkoa!

2 kommenttia:

  1. Mulla taas on just toisin päin. Ala-asteella liikka oli kamalinta mitä voi olla, yläasteella menetteli ja nyt amiksessa on ollu ihan ok.

    VastaaPoista