maanantai 3. tammikuuta 2011

Olishan se hienoo, jos näin ei ois



Jees, pitkästä aikaa sain kirjotettua muutakin kuin että ” kattokaa söin tänää keksejä”, mutta niin:

Luin taannoin jostain, että nuorten mielenterveyshäiriöt ovat lisääntyneet lähes räjähdysmäisesti. Siinä sitten lähdettiin etsimään niin sanottua syyllistä tähän ongelmaan: huonot ihmissuhteet, perheongelmat ja muut vastaavat. Tässä vaiheessa oma syyttävä sormeni ei kuitenkaan olisi osoittanut näitä, vaan yhteiskuntaa. En aio nyt väittää, etteikö huonoilla ihmissuhteilla, perheongelmilla olisi mitään tekemistä nuorten mielenterveysongelmien kanssa, sillä tiedän itsekin että huonot ihmissuhteet vaikuttavat oikeastaan kaikkeen. Näitä suurempana ongelmana näkisin kuitenkin nykyisen, melko kilpailuhenkisen yhteiskunnan. Suomi saattaa olla hyvinvointivaltio, muttei tällä vauhdilla täällä asu hyvinvointikansaa.

Mun mielestä, tämä nykyinen yhteiskunta tuntuu asettavan standardeja, vaatimuksia ja vaikka mitä vielä. Telkkarista nähdään joka päivä, kuinka langan laihat mallit kävelevät vaatteissa joissa laihuus korostuu ja yhtään jos telkkaria katselee, ei voi välttyä laihdutusmainoksilta. Lisäksi tällaisia mainoksia voi tulla monta, saman mainoskatkon aikana. On sanomattakin selvää, että tällainen mainonta aiheuttaa nuorissa paineita, varsinkin tytöille, joilla itsetunto on alhainen.

Paineita nuorille asettaa myös koulu. Aina toitotetaan, että kuinka hyvin pitää pärjätä, että pääsee jonnekin opiskelemaan. En väitä, että tällainen toitotus olisi turhaa, mutta aina pitäisi muistaa korostaa, että rimaa ei saa asettaa itselleen liian korkealle. Ainakin itselleni koulu aiheuttaa stressiä ja vaikka kuinka koittaisi rentoutua, niin se ei vaan helpota. Koulu ei tietenkään ole ainut asia, joka laukaisee stressin, mutta se oli nyt vain esimerkki. Stressi on omasta mielestäni kaiken pahan alku ja juuri, sillä se voi johtaa univaikeuksiin, joka puolestaan voi laukaista mielenterveyshäiriöitä kuten masennusta tai vaikka mitä. Tässä vaiheessa henkilö itsekin saattaa tuntea, että pitäisi päästä purkamaan ajatuksiaan jollekin. Nykyään on kyllä kaikki järjestetty kouluissa hienosti: on koulukuraattoria ja psykologia. Kysymys tässä vaiheessa kuuluukin: kenellä esimerkiksi 14-vuotiaalla pojalla on selkärankaa mennä koulupsykologille, jos joku ongelma painaa? Uskoisin ettei kauhean monella.

Nuorille tuntuu olevan muutenkin rankkaa mennä hakemaan apua, sillä he luulevat että joutuvat jotenkin leimatuiksi. Erittäin kärjistetty esimerkki: jos käyt psykologilla, olet eittämättä hullu, ja jos sinulla on psykiatrin määräämä lääkitys, olet selkeästi mielisairas. Kuvittelisin, että tällainen saattaisi olla ainakin joidenkin nuorten mielikuva asiasta. Mielestäni olisi hyvä, jos asiasta puhuttaisiin enemmän, sillä silloin nuoret tajuaisivat, ettei pahaa oloa kannata kantaa yksin ja etteivät he ole ainoita, joilla on ongelmia. Tällöin nuoret saattaisivat hakeutua jonkun juttusille ajoissa, ennen kuin mitään peruuttamatonta olisi tapahtunut.
Yhteiskunta pesee kätensä tästä, sillä lopuksi aina voivotellaan jos jotain on jo tapahtunut, ja kuinka olisi pitänyt puuttua asiaan aikaisemmin. Lopuksi silti asia käännetään näin että kyllä lähipiirin olisi pitänyt huomata ja taluttaa kyseinen henkilö hoitoon, mutta minkäs teet kun jonot on pitkiä. Nyt kun nuorten pitäisi ottaa vastuuta itsestään, niin kyllä yhteiskunnankin pitäisi siihen kyetä.

Ja nyt loppuun, ja ennen kuin joku tulee sanomaan, että mitä mä oikeastaan teidän aiheesta, niin voin kertoa, että olen itsekin käynyt 5-6 sitten psykologilla paniikkihäiriön takia. En muista paljoakaan siitä, mutta sen muistan kuinka häpesin mennä sinne ja pelkäsin että kaverit pitävät minua ihan kahelina jos kuulisivat missä käyn. Paniikkihäiriö on yhä, mutta nykyään osaan jo lähes täydellisesti kontrolloida sitä.

Palaillaan vähemmän asiapitoisen merkinnän kanssa ehkäpä huomenna!

4 kommenttia:

  1. Aivan totta! Ja mielenkiintosta lukee tällasiaki postauksia täältä, lisää vaa. :)

    VastaaPoista
  2. sie osaat tehä näit mielipidepostauksia, jeje! mie haluisin tehä mut en ikinä uskalla tehä XD

    VastaaPoista
  3. hyvä postaus! oon ihan samaa mieltä sun kaa, suomessa ei oo kauaa hyvinvointikansaa, eikä kyllä pian missään päin maailmaa tätä menoo... miks laihuus ja täydellisyys on niin tärkeää!? :/

    blogini osoite on muuttunut: http://www.caughtinvogue.blogspot.com/
    Luna

    VastaaPoista