lauantai 15. tammikuuta 2011

Mitä nykylastenohjelmat hakevat?

Tajusin tässä tänään yhden todella raivostuttavan seikan, joka ei niinkään koske juurikaan enää mun ikäisiä, sillä tämä juttu liittyy lastenohjelmiin. Myönnän, itse katselen lastenohjelmia, paljon. En tosin ”suorana” telkkarista vaan kasetilta vanhoja lastenohjelmia. Oon huomannut, että nykyisin telkkarista tulevat lastenohjelmat ovat suoraan sanottuna ihan paskoja verrattuna niihin, mitä tuli 5-10 vuotta sitten.

Musta tuntuu, että nykyään lapsia kohdellaan silkkihansikkain ja lastenohjelmissa eletään pumpuli maailmassa, jossa ei tapahdu mitään pahaa. En tarkoita todellakaan sitä, että lastenohjelmissa pitäisi olla todella surullista ja veren lentää, mutta hyvänen aika sentään. Mitä se opettaa lapsille maailmasta että voit pudota korkealta puusta, ja juuri ennen maahan iskua joku pelastaa sinut?
Nythän pitäisi lapsille opettaa kuinka tärkeää luonnonsuojelu on, ja mitä vahinkoa ihminen voi luonnolle aiheuttaa, mutta ei, robotteja, ylitsepääsemättömiä ongelmia joista kuitenkin selvitään ihmeen kaupalla painamalla jotain nappia, dinosauruksia jotka elävät toisessa galaksissa, tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Musta tuntuu, että lastenohjelmat aliarvioivat lapsia, tästä yksi esimerkki on se, että vuosi sitten tulleita lastenohjelmia uusitaan, vai oletetaanko, ettei muksut muista mitä ne on katselleet telkkarista? Mun mielestä, lastenohjelmien pitäisi olla opettavaisia, mutta myös sellaisia että niissä on jotain jota voi jäädä miettimään. En tarkoita mitään monimutkaisia juttuja, vaan jotain mikä pitää mielenkiintoa yllä. Miksi uusia samoja lasten ohjelmia, eikö olisi fiksua kaivaa arkistojen aarteitakin välillä?

Nykyään tulee outoja liukuhihna 3D-animoituja lastenohjelmia, jotka ovat samantapaisia, lisäksi niissä on vielä samat ääninäyttelijät. Okei, muksuthan ei tähän kiinnitä huomiota juurikaan, mutta eikö olisi mielenkiintoisempaa seurata erilaisia ohjelmia?

Nyt sitten siihen, mitä oli ennen kuin 3D-paska valtasi television. Ennen lastenohjelmissa oli tietyn laista pelkoa, ja nyt en tarkoita sellaista ”iik rikoin jonkun tavaran enkä uskalla kertoa” vaan mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten käy, selviääkö hän ja niin edelleen. Lisäksi ennen lastenohjelmissa jopa kuoltiin joskus, enkä nyt tarkoita minkään lemmikki kultakalan kuolemista, vaan tarinan henkilöiden kuolemista. Lisäksi jätettiin kaunistelu sikseen.

Ja nyt niihin lastenohjelmiin jota on tai siis, tässä tapauksessa oli hyviä mun mielestä:

Kaukametsän pakolaiset: siitä on hirmu kauan kun näitä tuli, en tainnut olla edes koulussa silloin, mutta onneksi nää on säilynyt kasetilla. Eli tässä ohjelmassa ideana oli se, että ihmiset tuhosivat Kaukametsän, rakentamalla siihen päälle kaupungin, ja eläimet joutu lähteen pakoon sieltä. Eläimet matkasivat pitkän matkan päästäkseen luonnonsuojelu alueelle. Jotkut jäivät matkalla jälkeen, ja tätä ei kaunisteltu. Ihmisen vikaa kaikki, onneksi sarja kuitenkin loppui onnellisesti.

Tontut: tämä ohjelma on varmaan samaa ikäluokkaa Kaukametsän pakolaisten kanssa. Tässä oli kaksi tuotantokautta ja toinen tuotanto kausi alkoi kun ensimmäisen tuotantokauden päähenkilöt kuolivat vanhuuteen. Rakastin tätä sarjaa, ja onneksi tämäkin löytyy meiltä kasetilta. Tämä on todella opettavainen, tarinan opetus onkin että kaikkia kuuluu auttaa ja luontoa pitää kunnioittaa.

Välillä kun avaa telkkarin ja sieltä tulee lastenohjelmia, tulee mieleen kysymys: Eivätkö aikuiset katso ikinä minkälaisia lastenohjelmia lapset katsovat? Aikuisten pitäisi verrata vähän mitä kakaroille näyttää, sillä se mitä pikkuisena on kattellu telkkarista saattaa heijastua jopa koko loppuelämään.

Aikovatko aikuiset opettaa luonnonsuojelun ja elämän tosiasioiden merkityksen lastenohjelmilla, joissa ei ole mikään seikka totta?

Huomenna palaillaan kuvien kanssa

6 kommenttia:

  1. Oon aivan samaa mieltä, että nykyajan lastenohjelmat on täyttä kuraa.. joskus jos meillä on sattunu jäämää olkkarin televisio päälle tietty just johonki "piirrettyaikaan" mun autistipikkuveli menee siihen jotai tölläämään, ja sitte äiti kattoo mitä on niin hiljasta. Hetken päästä kuitenki kuuluu kauhistelua miten tylsiä lastenohjelmia.. ennen oli parempia. Ja se on täyttä totta. Niihin vois edes oikeesti hieman panostaa! :S

    VastaaPoista
  2. Itse katon kans jonkuu ver noit lastenohjelmia.. oon huomannu tän saman asian. Viime viikolla katoin päivystyksessä lastenohjelmii nii muistan kommentoineeni, et miks kaikissa lastenohjelmissa on nykyää jotai dinosauruksia!?
    No sitte on näitä et siin niiku on tarkotus suoraa kertoo joku opetus tyylii: ''Ja tämän asian opetus oli..'' Oh Comeoon! Enne ei sanottu tollee suoraa! Me tajuttii niit juttui! Miks nykylapset ei tajuais? :o Ja sitte on kans totta just toi et kauheesti on pehmennetty noita tarinoita.. Ite oon metsästäny näit Grimmin veljesten alkuperäsii satuja mut ei niit oikee löydy mistää.. Tahon ne itelleni! 8D En tarkota et niit pitäs lapsille näyttää.. mut kuiteki.
    Ja kyl itekki täytyy myöntää et toi tontut oli ihana ohjelma! Ite kattelin sitä paljo pentuna =) Kaukametsän pakolaiset muistan myös (Kettu oli paras!)
    Ja sitte en tajuu myöskää ku ite katoin pienen pokemonii, nii se oli tosi hyvä ja kova sana. Mite ne onnistuu tekee noist uusista jaksoista noi paskoja?? Päteeks tää samal taval ku siihe, et vaan elokuvan eka osa on hyvä ja loput huonoi? No en tiiä.. Toivotaa et taso paranee =( Mut siihen oon tyytyväine et Muumilaakson tarinoita näytetää vielä! Siinä on erinomainen lastenohjelma. Ite katon aina jaksot yleareenasta ku oon ain koulussa ku se tulee..
    Mie tuun ainaki näyttää tulevaisuudessa omille lapsilleni samoja lastenohjelmia, mitä mie ite oon katton ku olin pieni =)

    Anteeksi romaani oli paljon sanottavaa aiheesta.

    VastaaPoista
  3. ite oon kanssa samaa mieltä.

    Ikävä Muumeja ja Vili Vilperiä ~~ Ne oli parhaat mitä katoin joskus ~~ ja se Peikkometsän tarinoita tms XD

    VastaaPoista
  4. mä en aio näyttää mun lapsille kuin muumeja ja alfred j. kwakeja ja just sellasia ohjelmia, joissa on joku tarina. nykyajan lapsien ei tartte pelätä, niiden ohjelmissa ei oo mitään tunnetta paitsi jotain aikuisten huumoria jonka ne luulee tajuavansa. muumei kattoessa oppi ilmasemaan kaikenlaisia tunnetiloja ja alfredeista oppi historiaa (kun siin on kaikkee natsijuttua ja sotajuttuja ja ihme salaliittoja yms) :D ja vanhat aidot nallepuhit! niistäki on nykyään jotain paskoja pastellisävysiä 3D-versioita ja jotain ihme hahmoja - ei ees risto reipasta? eiii jjuumaaalautaaaa.
    ei irtoo nyt kunnolla ragetekstiä. kuittaan.

    VastaaPoista
  5. Oi vitsi kaukametsän pakolaiset ja tontut oli jotain ihan parhautta(niitä katotaa ku tuun teille seuraavan kerran XD) ;---; ♥

    En oikeesti tajuu ihmisten ajattelutapaa et kun "maailma muuttuu ja kehittyy" ni kaiken pitäsi muuttuu ja kehittyy. Ok onhan se erisiistiä et sä näät 3D:nä jonku leffan ja pystys kuvittelemaa et kaikki ois oikeetsi totta mut siitä menee hohto eikä ne "kestä". Tai kun miettii jotain muumei mitä katto niinku 15 vuotta sitte ja niit voi edelleenki kattoo yhtä innossaa kun sillon pienenä.

    Plus oon samaa mieltä tost et miten aina jännitti kauheest ennen et mitä seuraavas jaksos tapahtuu. Nykyää sarjat on sellasia jotka perjaattees käydään läpi vaan samoilla hahmoilla eikä niis välttämättä oo mitään yhtymäkohtia toisii. Tai sit niissä ei oo yksinkertasesti mitään jännitettävää kun niistä on menny maku 10 tuotantokautta sitte. Rakastan tyyliin pokemonii ja digimonii, mut rakastaisin viel paljon enemmän jos ne ois oikeesti jääny siihen ekaan max tokaan tuokkariin millon niissä oli sentään jotain ideaa eikä niitä väännety väkisin.

    VastaaPoista
  6. Hei kiitti kaikille kommenteista, oli jees kuulla teiänkin mielipiteitä!

    VastaaPoista