


Tunnen itteni melkein neroksi kun tajusin solmia ton paitahässäkän tollain: helma ei enää roikkunu reiden puolessa välissä.Illalla lähdin iskän kanssa kalaan! Oon aina viettänyt kesiäni joen rannassa onkivapa kädessä siitä lähtien kun onkea pystyin käsissäni pitämään. Veri vetää kesäisin joenrannalle narraamaan kaloja, mutta nautin myös hiljaisuudesta: kuulee monien eri lintujen ääniä, heinäsirkkojen iltakonserton ja sammakon kurnutuksen.
Palaillaan ehkä huomenissa! (Tai siis tänään)



ihana toi asukokonaisuus :-)
VastaaPoista