Näin kun on muuttanut kotoa pois, on alkanut arvostaa kaikkea sitä, mitä piti itsestään selvyytenä. Esimerkiksi ruoka. Viime viikolla en jaksanut kertaakaan tehdä kunnon ruokaa, elin pitsalla ja ranskalaisilla. Sallittakoon tämä, kunhan ei tavaks tule.
Koti-ikävästä en ole ihme kyllä kärsinyt! Tosin, viihdyn niin hyvin yksin, etten oikeastaan odottanut minkäänlaista kamalaa koti-ikävää, mutta kummastuttaa kyllä että en kaipaa lainkaan kotiin. Odotin kyllä , että mulle iskisi jokin Lahtiahdistus, sillä kaupunki oli mulle täysin outo ennen kuin muutin tänne. Ei sillä, kyllä mä tänne yhäkin eksyisin jos lähtisin hortoilemaan yhtään kauemmaksi.
Viihdyn täällä hyvin, vaikka välillä tiskivuori alkaa ahdistamaan (miten yksi ihminen saakaan niin paljon tiskiä aikaan?!?) ja bussien odottaminen ärsyttää.
Vaikka kotini on nykyään täällä, on kotona porukoiden luona käyminen aina mukavaa, vaikka bussimatka onkin melkoinen. Olen kaupunki-ihminen mutta täytyy myöntää, etteivät betonilähiöt tule ikinä voittamaan näitä maisemia, mitä kotikonnuilla on:
Mäkin odotin kauheaa koti-ikävää kun muutin vuosi sitten omaan kämppään. En ollut käynyt täällä ikinä aiemmin, en tuntenut täältä ketään enkä tiennyt koko paikkakunnasta yhtään mitään. Ihme kyllä, sitä on selvinnyt hengissä. Onneksi junalla pääsee neljässä tunnissa porukoille, jos kamala ikävä alkaisi koputella ovella. Lahti on kyllä ihana kaupunki, haluaisin joskus muuttaa sinne, edes vähäksi aikaa :3
VastaaPoista