Rakastan bussimatkaa Tampereelle! Siis ihan jokaista kertaa, jokaista mutkaa, sitä kun koukataan Nokian kautta ja sitä kun käännytään Pispalaan. Unohtamatta sitä, kun päästään mukulakivikadulle. Tykkään myös paluumatkasta, vaikkakin yleensä on enemmän tai vähemmän haikea fiilis jättää Tampere taakseen. Tajusin tämän kaiken siis eilen, vaikka olen sen aina tiedostanutkin.
Näin kun viettää suurimman osan ajasta kotona, poiketen välillä koulussa ja salilla, niin ei tosiaanka oo jaksanut panostaa siihen miltä näyttää. Eilen kuitenkin tuli laitettua itteensä enemmän kuin aikoihin. Huh, että peilikuva näytti kummalta! :D
Muutenkin oikean puoleinen kuva näyttää kummalta.. Iho on kellertävä ja hiukset näyttää kulahtaneemmilta mitä yleensä.
Tämä viikko lähti käyntiin melko jähmeästi. Aamusti lähtin salille hyvällä fiiliksellä veteleen käsitreeniä, mutta treeni ei kulkenut sitten ollenkaan! En saanut mitenkään itsestäni tehoja irti ja kaiken lisäksi treenit jäivät suunniteltua lyhyemmiksi koska onnistuin saamaan haavan sormeen, jota en meinannut edes huomata, kunnes salihanskat olivatkin vähän veressä. No ei siinä sitten auttanut muu kuin lähteä kotiin ja laastaroimaan sormi. Muuten tämä päivä onkin vierähtänyt maantiedon ja matikan kanssa. Vähän alkaa tulla sellainen fiilis etenkin matikan kanssa, että en ole valmis YO-kokeeseen.
Nyt meen jatkamaan puurtamista maantiedon ja matikan parissa, mutta loppuun parit kuvat eilisistä revontulista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti