torstai 28. helmikuuta 2013

Koska en tiedä mitä haluan

Nyt on taas se aika vuodesta, kun yhteishaut ovat käynnissä. Toisen asteen haku käynnistyi maanantaina ja kolmannen asteen haku ensi viikon maanantaina. Porukka on ihan paniikissa, että mitä helvettiä mä teen. Mäkin kuulun näihin jotka on ihan H Moilasena näin yhteishaun kynnyksellä. 

Toisaalta melko hämmentävää, että yhteishaku heitti mun suunnitelmat ihan sekaisin. Valittelin asiasta koulussakin niin opolle kuin muillekin opettajille ja kyllä nekin ihmetteli mun paniikkia; "luulin että sulla on ihan selvät sävelet tulevaisuuden suhteen" NIIN LUULIN MÄKIN! Koko lukion tähtäsin siihen, että jatkan opiskelua kulttuuripuolella ja olin ihan 110% varma, että se on se mun juttu. Kunnes tuli tammikuu ja tajusi että yhteishakuun on pari kuukautta aikaa. Lievä paniikki kieltämättä, kun tajusi, että ei helvetti, haku on niin pian. 

Oon siitä onnellisessa tilanteessa yhteishaun kannalta, että mä tiedän edes minne haen. Ei mun hakutoiveet ole muuttuneet viime syksystä, ainut asia mikä on muuttunut, on se, etten enää tiedä, mikä on se mun juttu. Voi olla, että luovat jutut ovat alkaneet tuntumaan vierailta ihan siksikin, että mulla on ollut tässä lukion kolmosella niin paljon kaikkea muuta, ettei ole ollut yksinkertaisesti aikaa toteuttaa itseään. Aika on sotkeentunut mukavasti ihmissuhteitten ylläpitöön, kouluun sekä liikuntaan (tässä on pääsyyt myös blogihiljaisuudelle). Olisi ehkä pitänyt järjestää viikkoon sellainen "toteuta itseäsi" -päivä, ehken sitten olisi näin vieraantunut kaikesta tästä.

Osittain tämän pienen tulevaisuuspaniikin johdosta laitoin myös hakupaperit vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Tietenkin on muitakin syitä miksi haluan lähteä, kuten ihan puhdas halu mennä. Tällä hetkellä on koko ajan pieni jännitys päällä asian suhteen tai siis muistinko varmasti laittaa kaikki paperit meneen aluetoimistoon, olihan osoite varmasti oikea. Lisäksi jännää se, että mitä siellä päässä tuumataan mun painosta, vaikka kirjoitinkin hakulappuun, että haluan II/14 saapumiserään juurikin sen takia, jotta saan painon sekä kunnon mallilleen. Tämä siksi, että maitojunalla en haluaisi lähteä enkä myöskään halua olla muiden riippakivenä.

Ja tänään piti olla päivä, etten ajattele ollenkaan tätä asiaa.. Hyvin piti taas mun lupaus.
   

2 kommenttia:

  1. Ei sitä koulutusvalintaa kannata ihan kauheesti stressata:) Jos oot jo kauan kuvitellut, että kulttuuriala on sun ala, hae sinne. Kun pääset kouluun, siellä on todennäköisesti niin kivaa, että innostus kasvaa ihan itsestään! Ja jos silti epäilyttää, pidä mielessä se että on koko elämä aikaa. Tässä ehtii ihan hyvin käydä yhden koulun, tehdä niitä töitä ja vaihtaa jos ei suju.

    VastaaPoista
  2. Itellä on kanssa kauhea paniikki. Pääsyitä siihen ovat:
    - riittääkö mun arvosanat amk/yliopistoon?
    - riittääkö mulla kouluintoa? riittää, mutta oon huono heräämään aamuisin.

    Mulla on suht selvillä mihin haen, mutta jos ei sit pääsekään, niin mitä mä teen tulevan kesän ja syksyn? En mä sossupummikskaan tahtois... Kesätöitä en ainakaan vielä oo saanut...

    VastaaPoista