lauantai 11. huhtikuuta 2009

Kuva putoavasta perhosesta ilman siipiä

Mulla on ihan kummallinen fiilis. Jotenkin sellainen et tänään oikeesti tapahtuu jotain, en tiedä mitä mutta jotain.. Hupsua, uskon että tänään vielä paistaa aurinko vaikka tuolla ulkona on nyt ihan harmaata ja siellä on jokseenki viileä.

Oikeastaan ei mulla mitää erityistä juttuu nyt ees ollu. Paitsi ku aloin kirjotttaa ficcii ni voisin laittaan sen prologin tänne:
Musiikkipainotteisen lukion raskas koeviikko oli viimein takana. Edellinen viikko oli ollut rasittava varsinkin henkisesti, koska en ollut lähes lainkaan ehtinyt tehdä sitä mitä rakastan; laulaa. Viimeviikon takia koko bändiporukalta olivat jääneet harjoitukset väliin, joten tämä viikko oli omistettava harjoituksille, sillä koulun kevätkonsertti, joka päättäisi raskaan lukion toisen vuosikurssin, lähestyi.

Henkilökohtaisesti itseäni ei juurikaan innostanut mitkään koulukonsertit, sillä mieleni halajaisi jo hieman isommille lavoille. Haluaisin elää laulamalla ja kiertää ympäri maailmaa yhdessä bändiystävieni Reitan, Kain, Uruhan ja Aoin kanssa, ja menestyä laulajana, yhtyeen keulahahmona.

Vanhempani, varsinkaan isäni, ei ollut minun laulaja-uran haaveistani kovin mielissään. Hänen mielestään minun pitäisi heti lukion päätyttyä hommata kunnon ammatti, etsiä kunnon vaimo ja saada kaksi lasta. Hän ei todellakaan tiedä mitä minä haluan. Haluan laulaa, ihastua ja viettää railakkaan ja tapahtumarikkaan nuoruuden. En todellakaan halua vaimoa enkä varsinkaan lapsia.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti