Tajusin tässä tänään yhden todella raivostuttavan seikan, joka ei niinkään koske juurikaan enää mun ikäisiä, sillä tämä juttu liittyy lastenohjelmiin. Myönnän, itse katselen lastenohjelmia, paljon. En tosin ”suorana” telkkarista vaan kasetilta vanhoja lastenohjelmia. Oon huomannut, että nykyisin telkkarista tulevat lastenohjelmat ovat suoraan sanottuna ihan paskoja verrattuna niihin, mitä tuli 5-10 vuotta sitten.
Musta tuntuu, että nykyään lapsia kohdellaan silkkihansikkain ja lastenohjelmissa eletään pumpuli maailmassa, jossa ei tapahdu mitään pahaa. En tarkoita todellakaan sitä, että lastenohjelmissa pitäisi olla todella surullista ja veren lentää, mutta hyvänen aika sentään. Mitä se opettaa lapsille maailmasta että voit pudota korkealta puusta, ja juuri ennen maahan iskua joku pelastaa sinut?
Nythän pitäisi lapsille opettaa kuinka tärkeää luonnonsuojelu on, ja mitä vahinkoa ihminen voi luonnolle aiheuttaa, mutta ei, robotteja, ylitsepääsemättömiä ongelmia joista kuitenkin selvitään ihmeen kaupalla painamalla jotain nappia, dinosauruksia jotka elävät toisessa galaksissa, tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Musta tuntuu, että lastenohjelmat aliarvioivat lapsia, tästä yksi esimerkki on se, että vuosi sitten tulleita lastenohjelmia uusitaan, vai oletetaanko, ettei muksut muista mitä ne on katselleet telkkarista? Mun mielestä, lastenohjelmien pitäisi olla opettavaisia, mutta myös sellaisia että niissä on jotain jota voi jäädä miettimään. En tarkoita mitään monimutkaisia juttuja, vaan jotain mikä pitää mielenkiintoa yllä. Miksi uusia samoja lasten ohjelmia, eikö olisi fiksua kaivaa arkistojen aarteitakin välillä?
Nykyään tulee outoja liukuhihna 3D-animoituja lastenohjelmia, jotka ovat samantapaisia, lisäksi niissä on vielä samat ääninäyttelijät. Okei, muksuthan ei tähän kiinnitä huomiota juurikaan, mutta eikö olisi mielenkiintoisempaa seurata erilaisia ohjelmia?
Nyt sitten siihen, mitä oli ennen kuin 3D-paska valtasi television. Ennen lastenohjelmissa oli tietyn laista pelkoa, ja nyt en tarkoita sellaista ”iik rikoin jonkun tavaran enkä uskalla kertoa” vaan mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten käy, selviääkö hän ja niin edelleen. Lisäksi ennen lastenohjelmissa jopa kuoltiin joskus, enkä nyt tarkoita minkään lemmikki kultakalan kuolemista, vaan tarinan henkilöiden kuolemista. Lisäksi jätettiin kaunistelu sikseen.
Ja nyt niihin lastenohjelmiin jota on tai siis, tässä tapauksessa oli hyviä mun mielestä:
Kaukametsän pakolaiset: siitä on hirmu kauan kun näitä tuli, en tainnut olla edes koulussa silloin, mutta onneksi nää on säilynyt kasetilla. Eli tässä ohjelmassa ideana oli se, että ihmiset tuhosivat Kaukametsän, rakentamalla siihen päälle kaupungin, ja eläimet joutu lähteen pakoon sieltä. Eläimet matkasivat pitkän matkan päästäkseen luonnonsuojelu alueelle. Jotkut jäivät matkalla jälkeen, ja tätä ei kaunisteltu. Ihmisen vikaa kaikki, onneksi sarja kuitenkin loppui onnellisesti.
Tontut: tämä ohjelma on varmaan samaa ikäluokkaa Kaukametsän pakolaisten kanssa. Tässä oli kaksi tuotantokautta ja toinen tuotanto kausi alkoi kun ensimmäisen tuotantokauden päähenkilöt kuolivat vanhuuteen. Rakastin tätä sarjaa, ja onneksi tämäkin löytyy meiltä kasetilta. Tämä on todella opettavainen, tarinan opetus onkin että kaikkia kuuluu auttaa ja luontoa pitää kunnioittaa.
Välillä kun avaa telkkarin ja sieltä tulee lastenohjelmia, tulee mieleen kysymys: Eivätkö aikuiset katso ikinä minkälaisia lastenohjelmia lapset katsovat? Aikuisten pitäisi verrata vähän mitä kakaroille näyttää, sillä se mitä pikkuisena on kattellu telkkarista saattaa heijastua jopa koko loppuelämään.
Aikovatko aikuiset opettaa luonnonsuojelun ja elämän tosiasioiden merkityksen lastenohjelmilla, joissa ei ole mikään seikka totta?
Huomenna palaillaan kuvien kanssa
Tosin nyt on jopa sellanen fiilis, että tästä kokeesta voidaankin mennä läpi kertaheitolla, vaikkakaan ei sitä voi tietää. Kokonaisfiilis on nyt melko kumma, vatsassa on just sellane fiilis, et siellä olis perhosia. Kerrassaan kumma reaktio koeviikkoa kohtaan.
