Liikunta + minä olisi vielä puoli vuotta, ei, vielä 4 kuukautta sitten ollut suhteellisen mahdoton yhtälö. Totta puhuakseni, mun ”liikunta” koostui monen monta vuotta yläkerrasta alakertaan jääkaapille ja vessaan ja takaisin koneen eteen kyhjöttämään. Harrastin liikuntaa viimeksi ala-asteella kun kävin uimassa (olen yhäkin katkera itselleni siitä, etten alkanut kilpauimariksi vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus), pelasin sählyä ja tuli lentopalloakin pelattua huikeat puoli vuotta. Kaikki tämä jäi, kun siirryin yläasteelle.
ta on huvittavaa, että innostuin liikunnasta nyt, kun se loppu koulun puolella.
Nyt on sitten paikallisen liikuntakeskuksen jäsenkortti, hyvät kengät ja muutenkin jumppakuteet. Täytyy sanoa, että jos mulle oltaisiin vuosi sitten sanottu, että omistan kyseiset asiat, luultavasti olisin nauranut sen henkilön suohon. Syitä siihen, miksi loppukesästä tein päätöksen, että alan liikkua oli monta. Taustalla oli mm. se että haluan tehdä jotain mun lähes olemattomalle peruskunnolle sekä eräänlainen lapsellinen kilpailuvietti. Tarkoitus ei oo tulla miksikään superfitness tyypiksi tai terveysintoilijaksi - sipsit ja cola maistuu yhä hyvin.
Tässä oli vähän normaalista poikkeava merkintä, mutta palaillaan takaiseen arkeen huomenna, kun koulunpenkki kutsuu jälleen, hyvää sunnuntai-illan jatkoa!
Ihanasti kirjoitettu. ♥
VastaaPoistaMulla taas on just toisin päin. Ala-asteella liikka oli kamalinta mitä voi olla, yläasteella menetteli ja nyt amiksessa on ollu ihan ok.
VastaaPoista