And that's who I am

"Vähän kuin mariannekarkki"

Voisin tietty opetella kirjoittelemaan aikaisemmin päivällä, mutta ei vaan saa aikaiseksi. Kaiken lisäksi, otin tämän postauksen asukuvat eilen, joten nyt laahaan päivän myöhässä, mutta haitanneeko tuo.

En jotenkin kyllästy punainen & valkoinen yhdistelmään! Tai pitäisikö sanoa, etten oikeastaan osaa/tykkää yhdistää punaista juurikaan mihinkään muuhun väriin kuin valkoiseen. Punainen & musta yhdistelmä kului puhki siinä ernuaikoina ja ehkä siksi kammoksunkin kyseistä yhdistelmää.

Vaihteeksi heräsin tajuamaan, että olen lukion kolmosella, oon abi. Kirjotukset alkavat alle kahden viikon päästä, tänään tilattiin abihupparit ja suunniteltiin ensiviikolla olevaa "100 -päivää jäljellä" -päivää. Lisäksi pitäisi kohta alkaa suunnittelemaan penkkareita ja abinäytelmää. Täytyy myöntää, että oon todella innostunut kaikista abitouhuista, mutta samaan aikaan kaikki tämä hirvittää jollain tapaa. 

Mutta nyt mä taidan pikkuhiljaa valua nukkumaan, jotta pääsen ylös sängystä aamusella. 

So happy I could die

Iltoja! Oon ollu vähän flunssanen ja tämän päivän vietinkin sitten kotosalla. Mulla on itseasiassa kerrankin yksi juttu, mistä haluan kertoa, mutta jätän sen sokeriksi pohjalle.

Aloin tämän kuun alussa kirjoittamaan päiväkirjaa uudelleen pitkän tauon jälkeen. Vaikka mulla on hyviä kavereita, joiden kanssa voin jakaa ilot ja surut niin ei silti tule kerrottua kaikkea. Itse pohdin useimminen kaikkia ihmissuhdejuttuja ja tympääntymisiä toisia kohtaan, sillä niitä kaikkia en viitsi ääneen sanoa. On niin vapauttavaa kirjoittaa niin, ettei kukaan tule arvostelemaan. Lisäksi vanhoja päiväkirjoja on hauska lukea, vaikka toisinaan saa tuntea myötähäpeää itseään kohtaan.  

< SÖPÖILY ALERT >
Nyt sitten siihen juttuun mistä halusin kertoa! Kuten mainitsinkin muutama postaus sitten, niin mun elämässä on tapahtunut vähän kaikenlaista yllättävää ja mukavaa hyvin lyhyessä ajassa. Varmaan jokainen tietää sen fiiliksen, kun joku henkilö aiheuttaa sellaisen ns. riemuidioottihymyn naamalle eikä se lähde mitenkään pois. 

Epätodennäköisyyden olessa mun puolella, olen sattunut löytämään syypään mun hymyyn (..ja puhelinlaskuun) - en voisi olla onnellisempi. En voi lakata ihmettelemästä, että mitä olen tehnyt, että oon saanut niin ihanan tyttöystävän kuin minulla on. Kaikki tuntuu niin epätodelliselta ja ihanalta, että oon välillä aamuisin miettinyt, että onko tämä kaikki sittenkin vain unta. Hassua, sillä en tämän kuun alusta olisi mitenkään voinut aavistaa, että löytäisin itseni tästä tilanteesta, mutta niin se elämä heittelee ja hyvä niin!  

(Tiedän, että luet tämän, rakastan sua)

< / SÖPÖILY ALERT > 

Nyt back to business, elikkä painelen tästä nukkumaan, että jaksaisin aamulla heräillä. Koitan taas jossain vaiheessa värkkäillä asupostausta!

PS. Kuinka moni muu kirjoittaa vielä "oikeaa" päiväkirjaa? Olisi kiinnostavaa tietää, olenko ainut, joka vielä raapustaa ajatuksiaan ihan paperille enkä pelkästään tänne netin puolelle.  

"Mä voin nähdä sen mun naamassa"

Joaquin Phoenix & Reese Witherspoon - Jackson

Eilen vietin pitkästä laatuaikaa Kaisan kanssa! Oltiin suunniteltu, että haetaan kiinalaista Vammalasta ja mennään sitten Kaisalle katsomaan Walk the Line, joka ollaan nähty aiemmin koulussakin. Noh, kaikki ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan: saimme väärät ruuat kiinalaisesta ja huomasimme nämän vasta Kaisalla.. Tämän jälkeen hyppäsimme jälleen autoon ja hurautimme Vammalaan vaihtamaan ruuat. Koko tapaus vain nauratti ja matkan huvittavuutta lisäsi mun "mä voin nähdä sen mun naamassa" -sutkautukseni kun piti sanoa että voin nähdä sen mielessä.

Ruoka oli hyvää - edellisestä kiinalaisen safkasta olikin ehtinyt vierähtää jo 2 vuotta. En voi sanoin kuvailla kuinka hyvää kana ja currykastike on, juuri sopivan mausteista.

Walk the Line ei pettänyt! Leffa siis kertoo laulaja Johnny Cashistä. Näyttelijöiden työ on upeaa katsottavaa ja musiikki vielä upeampaa - parempaa kuin Cashin alkuperäisversiot. Jouduimme kuitenkin katsomaan leffan kovin vihreän sävyisenä johtuen jonkun laitteen pikkuviasta.

Pakko varmaan ostaa itsellenikin Walk the Line dvd:nä jossain vaiheessa.

Kävelin Kaisalta kotiin ja taivas oli niin siistin näköinen, että pakko jakaa se kanssanne:

Fitspiration

Näin syksyisin useimmat blogit pursuavat kaikkia syksyvaatekollaaseja, joten päätin poiketa mainstreamistä ja tein sit fitspo -kollaasin! Mulla on nyt vuoden ollut projekti joka perustuu siihen, että oon kyllästynyt olemaan laiha ruikku. Haluan, että mun kroppa ei oo ruipelo vaan oikeasti hyvännäköinen ja nykyisyyskin on jo ihan jees!

Ite tykkään enemmän kaikista motivaatioteksteistä huomattavasti enemmän, kuin niistä unelmakroppakuvista, joten..