So happy I could die

Iltoja! Oon ollu vähän flunssanen ja tämän päivän vietinkin sitten kotosalla. Mulla on itseasiassa kerrankin yksi juttu, mistä haluan kertoa, mutta jätän sen sokeriksi pohjalle.

Aloin tämän kuun alussa kirjoittamaan päiväkirjaa uudelleen pitkän tauon jälkeen. Vaikka mulla on hyviä kavereita, joiden kanssa voin jakaa ilot ja surut niin ei silti tule kerrottua kaikkea. Itse pohdin useimminen kaikkia ihmissuhdejuttuja ja tympääntymisiä toisia kohtaan, sillä niitä kaikkia en viitsi ääneen sanoa. On niin vapauttavaa kirjoittaa niin, ettei kukaan tule arvostelemaan. Lisäksi vanhoja päiväkirjoja on hauska lukea, vaikka toisinaan saa tuntea myötähäpeää itseään kohtaan.  

< SÖPÖILY ALERT >
Nyt sitten siihen juttuun mistä halusin kertoa! Kuten mainitsinkin muutama postaus sitten, niin mun elämässä on tapahtunut vähän kaikenlaista yllättävää ja mukavaa hyvin lyhyessä ajassa. Varmaan jokainen tietää sen fiiliksen, kun joku henkilö aiheuttaa sellaisen ns. riemuidioottihymyn naamalle eikä se lähde mitenkään pois. 

Epätodennäköisyyden olessa mun puolella, olen sattunut löytämään syypään mun hymyyn (..ja puhelinlaskuun) - en voisi olla onnellisempi. En voi lakata ihmettelemästä, että mitä olen tehnyt, että oon saanut niin ihanan tyttöystävän kuin minulla on. Kaikki tuntuu niin epätodelliselta ja ihanalta, että oon välillä aamuisin miettinyt, että onko tämä kaikki sittenkin vain unta. Hassua, sillä en tämän kuun alusta olisi mitenkään voinut aavistaa, että löytäisin itseni tästä tilanteesta, mutta niin se elämä heittelee ja hyvä niin!  

(Tiedän, että luet tämän, rakastan sua)

< / SÖPÖILY ALERT > 

Nyt back to business, elikkä painelen tästä nukkumaan, että jaksaisin aamulla heräillä. Koitan taas jossain vaiheessa värkkäillä asupostausta!

PS. Kuinka moni muu kirjoittaa vielä "oikeaa" päiväkirjaa? Olisi kiinnostavaa tietää, olenko ainut, joka vielä raapustaa ajatuksiaan ihan paperille enkä pelkästään tänne netin puolelle.