Yo!

Terve jengi, jos joku mun kirjotuksia täällä enää ylipäätään lukee.

 Jo aiemmassa postauksesta (josta siitäkin jo vuosi aikaa :D) ilmoitin siirtyväni Youtuben puolelle. Siellä ollaan pysytty ja videoiden teko on ollut perin mukavaa. Multa tulee nykyisin noin 2 videota viikkoon, että ihan aktiivisesti tubailen.

Joten jos porukkaa kiinnostaa, niin TÄSTÄ pääset mun youtubekanavalle.
Kiitos ja kumarrus, nähkäämme tuben puolella

Hoi kaikki!

Hei mun meno jatkuu näillä näkymin vaan youtuben puolella!

HUOMIO! Katse tänne näin!

Hoi kaikki jotka ovat mua kaipaileet! Mulla kävi intissä vähän ikävästi kun sain marssimurtuman sääreen ja vasen ranne tulehtui niin jouduin jättämään sen leikin kesken. Nyt kuitenkin päätin, että haluun jatkaa kirjottelua, mutta ihan uudessa osoitteessa, joten jos haluatte jatkaa mun juttujen lukemista niin klikkailpaapa ittenne tänne:

Sinnepäin ja hauskemmin

Uusi alku - tavallaan

Syy miksi en ole kirjoittanut: Ei ole kiinnostanut! Oon miettiny jo monesti että poistaisko koko jutun. Nyt kuitenkin päädyin siihen että haluan alkaa kirjoittamaan (toivon mukaan) melko aktiivisesti inttiin valmistautumisesta ja siihen liittyvistä tunnelmista. Tiedän, että valtaosaa aihe ei varmaankaan kiinnosta, mutta mulle tää on tärkeä juttu juuri nyt. 

Ja nyt, koska tämähän on tavallaan uusi alku, kerron miten päädyin tähän pisteeseen että tällä hetkellä siviiliaamuja on 59. 

Mun päätös lähteä inttiin ei ollut tarkkaan harkittu juttu. Kaikki lähti loppuen lopuksi siitä kun viime vuoden tammikuun alussa löin kättä päälle yhden lukiokaverini kanssa, että nyt lähdetään armeijaan. Olinhan mä toki miettinyt asiaa ennenkin, mutta tä niittasi suunnitelmat kasaan. No, lukiokaveriani ei loppujen lopuksi kiinnostanutkaan lähteä, mutta mäpä löysin itteni pian pitelemässä PAM:ia. Siitä on jo vuosi aikaa kun sain tieää että lähden kesällä 2014 armeijaan. 

Valmistautuminen armeijaan... No se on ollut varsin vaihtelevaa. Muistan kun asetin ittelleni täysin epärealistiset tavotteet niin painon kun treenaamisen suhteen ja kuten arvata saattaa, niistä tavotteista ollaan hyvin, hyvin kaukana. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että sillä mennään mitä on ja jollei pärjätä ni sitten lähetään kotiin ja koitetaan myöhemmin uudelleen. 

Palaillaan pian enimmäisen kunnon postauksen kanssa!

Kaikki tästä lähtien tulevat postaukset löytyvät tunnisteella alle 100 siviiliaamua.

Letkeä sunnuntai

Hyvää sunnuntaita kaikille!
Nyt voisin päivittää paremmin kuulumisia, kun viime postaus oli lähinnä sellainen "olen elossa" -ilmoitus.

Tänään vietän mukavaa kotona hengailupäivää, sillä eilen salitreeneissä kävi jotain mystistä, jolle en löytänyt selitystä; mua alkoi ensimmäistä kertaa ikinä salilla pyörryttämään. Vaikka olin syönyt ihan hyvin ja juonutkin kohtalaisesti niin jotenkin sitten verensokerit vissiin pääs tipahtamaan ikävästi. Levon kannalta siis on otettu ja olo on mitä mainioin tällä hetkellä ja onpahan tullut huollettua viime viikolla telottua polveansa, yksi murhe sekin..

Elän sellaista aikaa, että mulla on koko ajan nälkä, voisin syödä koko ajan. Tänään oon ajautunut siihen pisteeseen, että on nälkä, eikä kaapeissa oo ruokaa ja kauppa meni äskön kiinni. Noh, leivällä mennään. Pitäis varoa tällaista, paino on jäänyt jumittaan inhottavan alhasiin lukemiin, saa nähä saanko sitä inhimilliseksi heinäkuuhun mennessä. Ainakin hiukset ovat tätä nykyä väriä inttikelvolliset.

Uusi rakkaus: Vitalin granaattiomenamehu! On muute uskomattoman hyvää ku sekoittaa spriteen! Ja mitä mulla onkaan illan lätkämatsia varten: 

Kyllä näillä Kanada kaatuu, jos on kaatuakseen. Vähän alle tunti ni sit voin korkkailla eväät.

Hyvää lomaa niille joilla se alkoi, mä meen huomenna hiomaan ja kittaamaan vanhan mielisairaalan seiniä. 

Takaisin raiteille

Tammikuu meni sitten siinä, kirjottamatta, treenaamatta... Oli kyllä kummallinen kuukausi kaiken kaikkiaan. Nyt helmikuussa oon sitten palannut pikkuhiljaa oikeille raiteille.

Tänään hoitelin koulussa keskeytyspaperit kuntoon, ettei sitten unohdu tuossa keväällä. Nyt ei tarvitse hoitaa kuin Kelan paperit, jotka voin hoitaa myöhemmin.

Salille oon tehnyt comebackin uusissa treenivaatteissa, parasta! Treenisuunnitelma on vähän hakusessa, mutta siitä lisää kun saan sen rustailtua.

Palaillaan piakkoin paremman tekstin kanssa, nyt suuntaan yöunille.

Vuosi 2013

Paluu bloggaamisen pariin on hyvä aloittaa ynnäyksellä mitä vuonna 2013 tapahtui. Vaikka kulunut vuosi olikin enemmän tai vähemmän nihkeä bloggaamisen osalta niin ei liene liioiteltua sanoa, että tää vuosi muutti mun elämää.

Vuoden aikana tapahtui yhtä jos toista, mutta muutamat jutut ovat jääneet erityisen hyvin mieleen.

Ei ole varmaan yllätys, että YO-kirjoitukset jäivät mieleen. Se lukemisen, stressin ja paniikin määrä oli kyllä niin infernaalista, että huhhuh! Ja se, että jokaisten kirjoitusten jälkeen oli sellainen olo, että nyt meni perseelleen ja sit ei auttanut mitään muuta kuin odottaa alustavia tuloksia. Hyh, tuota stressiä ei todellakaan ole ikävä! Vaikka alkuvuosi oli hyvin kirjoituskeskeinen, niin mieleen jäi mukavina juttuina mm. karonkka (potkijaiset) sekä abiristeily, joka oli hulvaton kokemus.

Toisena asiaina vuoden 2013 kevätpuolesta jäi mieleen päätös lähteä armeijaan kesällä 2014.  Alunperinhän tämä oli vaan semmonen kun lyötiin kaverin kans kättä päälle ennen kirjotuksia, että lähdetään inttiin. Ja tässä sitä nyt ollaan, palvelukseen aikaa on 190 päivää. Intin odotustunnelmia enemmän sitten, kun on tasan puolivuotta lähtöön.

Oho, tää kuva jäikin muita pienemmiksi, no eipä sillä niin väliä. Kirjoitukset menivät mukavasti läpi omista epäilyistä huolimatta. Ei tullut L:n papereita eikä edes E:n papereita, mutta olen ihan ylpeä suorituksestani, vaikka ainahan olisin voinut panostaa enemmän. Kirjoituksista arvosanoiksi tulivat  A (pitkä englanti), B (lyhyt matikka), C (historia), C (uskonto), C (psykologia), M (maantieto) ja M (äidinkieli) ja todistuksen keskiarvo oli 7,6, joka ei mun mielestä ole mikään pohjanoteeraus. 

Kesäkuussa olin jo varma, ettei mulla aukea sitten mikään opiskelupaikka, sillä en ollut päässyt suoraan mihinkään. Hain siis LAMK:n tradenomiksi ja tietojenkäsittelijäksi ja näin jälkikäteen olen todella iloinen, etten päässyt kumpaankaan, sillä en voisi kuvitella itseäni noissa hommissa. Lisäksi tuli haettua muutamaan ammattikouluun. Just ennen täydennyshakuja sain kuitenkin postia, että olin päässyt opiskelmaan maalariksi varasijalta! Se riemu ei kestänyt tosin kuin vain hetken, sillä sen jälkeen mulle avartui kämpän etsimisen vaikeus. Epätoivoinen hakeminen tuotti kuitenkin tulosta ja sainkin todella mukavan asunnon.

Siinäpä oli tämän vuoden huippukohtia, palaillaan taas pian, pieni hengähdystauko toi mulle ideoita blogin suhteen! :)

Hengähdystauko

Olen tosiaan pitänyt ihan reilusti taukoa ja miettinyt, että mitä ihmettä teen blogin kanssa. Ei, en ole lopettamassa, vaan suunnitelmissa olisi palata taas joulun jälkeen. Yritän kehitellä sitä, mihin blogi voisi painottua, sillä en halua että blogi on näin sillisalaatti. Katsotaan mitä keksin.

Sanokaa toki tekin, millaisia juttuja haluaisitte lukea :)

Viikonloppu armeijan vihreissä

Uaa en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua MPK-kurssista! No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Selostuksesta puuttuu varmasti jotain, mutta selostan vain pääpiirteittäin. 

15. päivänä (joka oli siis perjantai) päästin paikan päälle viiden maissa, homma alkoi sillä että majoituimme tupiin, jonka jälkeen lähdettiin hakemaan varusteita. Matka ei ollut pitkä, mutta voin kertoa että se varusteet painoivat repussa melko mukavasti. Kauhulla odotan morttisäkin raahaamista heinäkuussa.. Tuvissa puettiin vermeet päälle, ai että oli hieno fiilis! Tämän jälkeen harjoiteltiin punkan tekemistä ja voin näin heti sanoa että mulle se tuotti ongelmia, vihaan sitä hommaa. Lisäksi mokasin, kun otin yläpunkan ja oon lyhyehkö ni tuotti vähän ongelmia.

Punkan teon jälkeen siirryttiin ulos harjoittelemaan asento-lepo-käännös -settiä, jonka jälkeen harjoiteltiin marssimista. Marssiminenkin on melko taitolaji, jotta pysyisi tahdissa... Ulkoa lähdettäessä siirryimme iltapalalle, jonka jälkeen meillä oli vielä oppitunti. Tunnin jälkeen siirryimme tupiin nukkumaan. Ihme kyllä, itse sain unta hyvinkin nopeasti, olin jo varautunut siihen, etten nukkuisi laisinkaan.

Lauantaina herätys oli perinteiseen armeijatapaan kuudelta. Thank god, olen aamuihminen, enkä kärsinyt pahasta aamukoomailusta. Pian heräämisen jälkeen siirryimme aamupalalle, jonka jälkeen mentiin takaisin tupiin laittamaan punkat fiksuun kuosiin. Aamusti siirryimme ulos opettelemaan aseenkäsittelyä, josta itseasiassa ihan pidinkin! Aamu meni siis aikalailla rynnäkkökivääriä opetellessa. 

Iltapäivällä oli aika siirtyä maastoon, joten eikun tetsari (taisteluliivi) selkään, ja reppu kuntoon ja menoksi! Onneksi telttapaikka ei ollut kovinkaan kaukana, sillä tetsari + reppu -yhdistelmä painoi ihan mukavasti (..miten ikinä tuun selviämään täyspakkausmarsseilta...) Leiripaikalla pystytimme teltat ja siirryimme harjoittelemaan tetsausta (taisteluharjoitus), tuli siinä sitten juostua, hölkättyä, kontattua, ryömittyä ja syöksyttyä taisteluvarustuksessa hiekkatiellä, oli polvet muuten hienon siniset tämän jälkeen! Tämän jälkeen "taukoilimme" eli välillä istuttiin teltoilla lepäilemässä, josta tosin vähän väliä ravasimme poterolle puolustumaan telttapaikkojamme. Päivän edetessä syöksyimme milloin ilmasuojaan tai suojauduttiin kraanaattihyökkäyksiltä. Aivan koko ajan emme joutuneet sykkimään, vaan pääsimme käymään sotkussakin (sotilaskoti) kahvilla. 

Illalla palasimme maastoon, ja sama meno jatkui, saimme sykkiä ilmahyökkäyssuojaan yms. Meno rauhoittui mukavasti kun sytyttelimme nuotiot, jossa vietimmekin pitkän aikaa jutellen lähinnä armeija-asioista. Illlalla jaettiin poterovartio -ja kipinävuorot. Itse olin tyytyväinen omiin vuoroihini, sillä ne olivat yön viimeiset. Poterovuoroon heräsin tuntia liian aikaisin, 04:00, mutta tuli siinä torkuttua vielä se tunti, jonka jälkeen oli aika vetää taisteluvarustus päälle ja painua poterovartioon, joka kesti vajaan tunnin. Vartio ei ollut niin karmiva, mitä olin odottanut, sillä ei tarvinnut yksin olla, lisäksi siinä sai rauhassa kattella välillä tähtiä. Ainut kuumottava asia oli todella kova tuuli, joten välillä kuulosteltiin jos alkaisi kuulumaan puun kaatumisääniä. No emme kuitenkaan saaneet puuta päällemme. Poterovuoron jälkeen oli kyllä mukava siirtyä kipinävuoroon.

Aamusti kun olimme saaneet teltat puyrettua, harjoittelimme hyökkäystä. Ihan mukavaa puuhaa, ainut että kun syöksyin löin ensin vasemman polveni kiveen ja pian kolautin oikean polveni kantoon, ei näin. Lyhyehkön tetsausharjoituksen jälkeen siirryimme harjoittelemaan muodossa kulkemista, joka oli miellyttävää, sillä polvet olivat sattumalta hivenen hellänä tetsauksen jälkeen. Tämän jälkeen palasimme leiripaikallemme ja otimme tavarat kantoon ja palasimme kasarmille, jossa sitten purimme varusteet, siivoilimme, puhdistimme rynkyt (rynkyn putsaaminen on niin paljon miellyttävämpää kuin maaliruiskun pesu!) ja vaihdoimme omat vaatteet päälle. 

Kurssi oli aivan mahtava! Varmistuin kurssilla siitä, että tätä mä oikeasti haluan, vaikkei koko ajan oltukaan mukavuusalueella. Tulisi heinäkuu nopeasti!

Huomenna!

Huomenna suuntaan MPK:n kurssille Pirkkalan lennostoon! Ei varmaan tarvitsisi sanoa, mutta mua jännittää!

Oon listannut mitä kaikkea pitää ostaa leiriä varten; jotain hyvää, proteiinijuomaa (jos nälkä yllättää), pakastepusseja, kosteuspyyhkeitä, rakkolaastereita, särkylääkettä... Unohdinkohan jotain? Mulla on muutoinkin suht paljon tavaraa mukana, koska lähten suoraan kurssilta takasin Lahteen, mutta stressaan jos unohdan jotain, mitä tarvitsen itse kurssilla. 

Jännittää senkin puolesta, ettei oikeastaan tiedä mitä on luvassa. Okei, kyllähän teoriassa tietää, rttä käydään läpi sotilaan perustaitoja, ollaan yksi yö kasarmilla ja yksi maastossa, mutta ei sitten käytännössä. Toivon vaan kovasti ettei mulle tule totaalista jäätymistä siellä, tai siis jos räpellänkin siellä koko ajan tai en saa juttua muiden kanssa aikaiseksi... Varmaan turhia pelkoja, mutta silti ne pyörivät mielessä. 

Omista epäilyksistä huolimatta, päällimmäisenä tunnetilana on innostus! Tätä oon odottanut jo yli kuukauden ja haluan puristaa kurssista irti kaiken mikä on mahdollista. Vuorokauden päästä oon jo siellä!

Palaillaan siis alkuviikosta kertomuksen kanssa :)

Maalarikoulussa

Laiska kirjoittaja täällä hei!

 Enempää en ala hiljaisuutta selittelemään, joten menenpä suoraan aiheeseen: haluan kertoa koulusta. Joo, amis ei kylläkään ole mikään uberjännä juttu, mutta kuitenkin.

Tuttavat, etenkin sukulaiset, ovat kovasti ihmetelleet mun koulutusvalintaa. Yleensä kuulen "sähän kävit lukion" tai "eiks sulla ollut ihan ok paperit?" Noita ei käy kieltäminen, mutta jos totta puhutaan, en tiennyr itselleni sopivaa AMK-alaa itselleni keväällä (ei sillä, en nytkään tietäisi) Toki hain AMK:n, mutten päässyt, mutta toisaalta en pystyisi kuvittelemaan itseäni tradenomina tai tietojenkäsittelijänä. 

Amikseenkaan en päässyt suoraan, vaan 2. varasijalta. Niinpä pääsin opiskelemaan pintakästtelijäksi ja tuleva ammattini on sis (rakennus)maalari! Olisin päässyt varasijalta opiskelemaan myös graafiseksi suunnittelijaksi, mutta olen erittäin tyytyväinen että opiskelen pintakäsittelyä, ehkäpä se on enemmän se homma, jota mieluummin teen. Pääsykokeissakin mulle tuli semmonen fiilis "ei helvetti, haluan maalariksi" ja en kyllä ole katunut päivääkään että olen yo-pohjainen amis.

Amiksesta ja lukiosta ei voi puhua edes samana päivänä. Itselleni iski ainakin kulttuurishokki, kun päivät oli niin löysiä. Huomattavin ero on kyllä se, ettei tarvitse enää lukea, varsinkaan kun itselläni ei ole niitä atto-aineita. Varsin mukavaa vaihtelua, etenkin nyt kun siihen, että tehdään töitä eikä pelkästään vaan lueta, on tottunut. 

Mun mielestä lukiolaisten pitäisi arvostaa amiksia enemmän. Mun on hyvä sanoa, kun lukio on takana ja amis on käynnissä, niin tiedän mistä puhun. Ei sillä, lukio vaatii päätä, mutta niin vaatii amiskin, tai ainakin pintakäsittely puolella. Varsinkin asiakastyöt, huhhuh! Niiden kanssa on aina vähän kiire ja silti pitäisi saada jotakuinkin tehdaslaatua aikaan. Tosin sitähän se tulee olemaan sit työelämässäkin, mutta tuntuuhan tuo nyt aika hurjalta kun on opinnot vasta niin alussa.

No mite me sitten koulussa oikeastaan tehdään? No opetellaan erilaisia pintakäsittelymenetelmiä (no shit sherlock) ja perusteita muista aineista, kuten puutöistä. Ensimmäisessä jaksossa tehtiin ikkunat, tai no, ikkunan karmit. Ihme kyllä, sain siitä kurssista 3, vaikka tuli kustua muutama juttu oikein rankalla kädellä (hajotin mm. ikkunan lasin rälläkällä vahingosssa) Meneillään olevassa jaksossa ollaan perehdytty ruiskumaalauksen saloihin. Ei voi muuta todeta että vihaan maaliruiskun pesemistä. Lisäksi oon hurahtanut petsaukseen tässä jaksossa, se on vaan niin kivaa! Ens jaksossa on kuulemma laatoitusta, näin huhun mukaan, mutta sen näkee sitten.

Jos tulee mieleen jotain kysyttävää, kysykää ihmeessä! :)

Sattuipa kerran että...

Tämän tarinan opetus on, älkää ikinä väistäkö autolla joutsenia. Tai ainakaan ajako ojaan väistämisen päätteeksi.

Kamera kaulaan ja menoks!

Huuda, huuda ilosta!

Aiemmin päivällä kelasin tämän postauksen nimeksi "paska maanantai" tai "helvetillinen viikonalku", sillä tänään on ollut maailmanlopun merkkejä ilmassa. Tai no ei sentään, mutta ei kovin valoisasti lähtenyt tämä viikko käyntiin, sillä nukuin pommiin, koulussa kuultiin et oltiin kustu parin kaverin kanssa pohjamaali, kun oltiin käytetty väärää ohennetta (opettajat oli neuvonu ristiin) ja lisäksi hajotin yhden lasin tänään kotosalla.

Päivä alkoi parantua, sillä ajattelin piristää itseäni hyvällä ruualla ja nostalgioimalla katselemalla hopeanuolta poru kurkussa ja keittämällä jälkkärikahvin:

Ruoka oli hyvää ja hopeanuoli oli herkkis, mutta kahvin keittäminen meni vähän perseelleen, mutta kyllä siitä ihan hyvää tuli, mitä siis pannuun jäi mun räpeltämisen jäljiltä.

Syömisen jälkeen lähdin lenkille mun viiden kilon painoliivin kanssa. Ei olisi voinut olla parempi idea, sillä mulla oli täysin uudistunut fiilis 50 minuutin jälkeen. Eikä Lahden lenkkeilymaisemissakaan ole moittimista näin maalaistollon näkökulmasta:

Nyt nukkumaan, jotta pääsisin huomenaamulla ajallaan kouluun!

Teidät on hyväksytty koulutukseen: 15.11.2013 Sotilaan perustaidot

Eilen aamukamman facebook-ryhmässä mainostettiin, että Pirkanmaalla on ensi kuussa MPK:n sotilaan perustaidot viikonloppukurssi. Enempää asiaa miettimättä tuli ilmottauduttua moiseen ja oon jo ihan innoissani. Saapahan vähän ensimakua siitä, mitä tuleman pitää ja toivottavasti vähän hahmottuu sekin että millaista treenitahtia mun tulee pitää yllä. Lakeskelin, että kurssiin on aikaa 42 tai 43 aamua!

Tosiaan, nykyisessä treenitahdissa ei ole kehumista, lipsuu liikaa, samoin syömisessä tulee lipsuttua. Nyt toivonkin, että pysyn ruodussa. Ainakin yritän parhaani. Treenimotivaatiota ylläpitämään, kävin ostamassa H&M:stä tänään motivaatiopaidan:

Mukaan tarttui myös hiusvalkki, näin tulevaa MPK-kurssia ja myöhemmin sitten armeijaa silmällä pitäen. Pysyypä hiukset särmästi, toisin kuin kuvassa jossa sivu hapsut roikkuu poskilla ja hiukset muutenkin harottavat. Annettakoon se anteeksi, oli ensimmäinen kerta, kun tuollaista aparaattia käytin. Oli ylipäätään ihme, että sain hiukset laitettua tollain alle 10 minuutissa, odotin että saisin näpertää tuon kanssa ainakin pari kymmentä minuuttia. 

Nokia Lumia 520

Kaksi vuotta hyvin palvellut Nokian C2-02 on kuukauden aikana alkanut reistaileen yhä useammin viimeisen kuukauden aikana. Pari viikkoa sitten alkoi pinna palamaan kun puhelin sammuili itsestään parikin kertaa päivässä. No päätimpä sitten, että ei hitto, uusi puhelin on hommattava ennen kuin puhelimeni sammuu viimeisen kerran:

Hommasin Nokia Lumia 520, joka oli sopuhintainen. Nyt oon ollu tän päivän ihan hohteessa, koska tuntuu, että löydän koko ajan uusia juttuja tästä luurista. Samalla kyseinen puhelin on samalla mun eka älypuhelin ja ensimmäinen puhelin, jolla pääsee nettiin. En tosiaanka osaa käyttää tätä, mut ei se mitää, mielelläni tätä räplään :)

Palaillaan kenties treenipostauksen kanssa :) 

Vaikka on juuret muualla, on mulla kaksi kotia

Näin kun on muuttanut kotoa pois, on alkanut arvostaa kaikkea sitä, mitä piti itsestään selvyytenä. Esimerkiksi ruoka. Viime viikolla en jaksanut kertaakaan tehdä kunnon ruokaa, elin pitsalla ja ranskalaisilla. Sallittakoon tämä, kunhan ei tavaks tule.

Koti-ikävästä en ole ihme kyllä kärsinyt! Tosin, viihdyn niin hyvin yksin, etten oikeastaan odottanut minkäänlaista kamalaa koti-ikävää, mutta kummastuttaa kyllä että en kaipaa lainkaan kotiin.  Odotin kyllä , että mulle iskisi jokin Lahtiahdistus, sillä kaupunki oli mulle täysin outo ennen kuin muutin tänne. Ei sillä, kyllä mä tänne yhäkin eksyisin jos lähtisin hortoilemaan yhtään kauemmaksi.

Viihdyn täällä hyvin, vaikka välillä tiskivuori alkaa ahdistamaan (miten yksi ihminen saakaan niin paljon tiskiä aikaan?!?) ja bussien odottaminen ärsyttää.

Vaikka kotini on nykyään täällä, on kotona porukoiden luona käyminen aina mukavaa, vaikka bussimatka onkin melkoinen. Olen kaupunki-ihminen mutta täytyy myöntää, etteivät betonilähiöt tule ikinä voittamaan näitä maisemia, mitä kotikonnuilla on:

Habitare-messut

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Tämän viikon alku enteili kaikkea muuta kuin hyvää viikkoa, polvi ei sittenkään tykännyt kunnon jalkatreeneistä ja yläkropan treenitkin jäi välistä kun koulussa onnistuin telomaan oikean käden peukalon nivelen rälläköidessä (meni siis niin jumiin että sormi turposi), joten tuli pakollinen väliviikko treeneistä. Muutoinkin olin vähän veto pois koko viikon, enkä edes jaksanut tehdä kunnon ruokaakaan. No ensi viikolla sitten!

Nyt asiaan: olimme siis koulusta Habitare-messuille, eli siis sisustus, huonekalu ja design -messuilla Helsingissä. Aluksi oltiin porukan kanssa ihan pläh, ei kiinnosta, mutta kyllä siitä sitten sai virittäydyttyä messutunnelmaan. 

Messut olivat virkistävää vaihtelua kaiken hiomisen ja maalauksen keskelle. Meissuilla kyllä tuo oman alan puoli jäi vähän vähemmälle huomiolle, sillä etenkin modernin taiteen puoli oli paljon kiinnostavampi kuin Tikkurilan erilaiset pintakäsittelyjutut, vaikka kyllä sielläkin tuli ihan kivasti aikaa vietettyä. Ikävästi kyllä iski sisustusvimma päälle, joka näin opiskelijabudjetillä ei juurikaan ole mahdollista, ehkäpä sitten joskus on rahaa ostaa jotain kivaa pientä omaankin kämppään. 

Ensi viikolla on koulunpuolesta vähän stressaavaa, tai siis pitää saada hommat loppuun ennen kuin jakso vaihtuu. Onneksi oma ikkuna on aika hyvällä mallilla, vaikka vähän mietityttääkin, että ehdinkö saada sen valmiiksi.. Lisäksi ensi viikolla on tulityökortti -koe, joka kanssa jännityttää, vaikka tiedänkin ettei se ole loppuen lopuksi mikään paha nakki. Toivottavasti ensi viikolla on myös energiaa tehdä enemmän kuin tällä viikolla, joka ei kylläkään vaadi paljoa.

Nyt pienille päiväunille, jonka jälkeen olisi tarkoitus piirrellä pitkästä aikaa ja tiskatakin pitäisi. Palaillaan pirteämmissä tunnelmissa. 

Rentoilua

Tänään päästiin poikkeuksellisesti jo kahdeltatoista, kun opettajalla oli menoa. Kotimatkalla pyörähdin Triossa vain katselemassa, mutta mukaan tarttui pari pientä kivaa sisustusjuttua. Kotiin päästyäni siivoilin jonka jälkeen päivä sujui rennoissa tunnelmissa: 

Peter pan -kompleksin iskiessä tuli katseltua Mulan 2, joka ei ikinä tule vetämään vertoja ykkösosalle, niin kuin ei missään muissakaan leffoissa, joista on tehty kaksi tai enemmän "lisäosaa"

Lisäksi tänään tuli pitkästä aikaa syötyä kunnolla, kun oli ensimmäisen kerran nälkä sitten viime viikon. Jauhelihaa, herkkusieniä, rae- ja fetajuustia ja riisiä ja pisteenä iin päällä sweet chili -kastiketta omnom. Lisäksi tänään oli oikeasti aikaakin panostaa ruuanlaittoon ja täytyy myöntää, että hyvää tuli!

Nämä kynttiläkipot löysin Tigerista. Rakastan syksyä, kun saa taas alkaa polttelemaan kynttilöitä, ehkäpä paras asia syksyssä heti kerrospukeutumisen jälkeen. 

Muutoinkin päivä on sujunut mukavasti, tuli pidettyä venyttely ja rentoutumishetki, jonka jälkeen oli äärimmäisen mukavaa pulahtaa lämpimään kylpyyn. Tällä hetkellä olo ei ole kovin mukava, kun lätkin kylmägeeliä hartioihin, mutta lihakset kiittävät.

Nytpä meen keitteleen iltateetä ja sen jälkeen ajoissa nukkumaan!