Jes, ihanaa tehdä oikein pitkästä pitkästä aikaa toivepostaus, näitä on jotenkin kiva tehdä (vink vink). Aion kyllä käsitllä mun treenamista vähän laajemmin kuin vastaamalla pelkästään kysymykseen miksi, joka oli siis alkuperäinen kysymys.
Syyt treenaamiseen ovat muuttuneet vuosien varrella, mutta kaikki lähti liikkeelle lukion ykkösen viimeisestä liikuntatunnista, jolloin mentiin bodypumppiin. Muistan, kuinka mua suoraan sanoen vitutti koko homma,olin jo suunnitellut lintsaustakin, mutta hyvä kun menin! Tykästyin ryhmäliikuntaan ja kavereiden vanavedessä tuli ostettua myös salikortti. Treenaaminen, tai no, liikuntaharrastus lähti käyntiin lähinnä siksi koska myös kaveritkin kävivät ryhmiksissä. Tämän jälkeen liikkuminen oli yhäkin äärettömän epäsäännöllistä. Oikeastaan liikkumiseni on säännöllistynyt vasta kuluneen vuoden aikana.
Nykyisin tulee treenattua omaksi ilokseen ja hyvinvoinnin takia. Liikunnan avulla oon saanut painoni nousemaan sillä olen huomannut seuraavan: jos en liiku niin ei ruokakaan maistu. Suurin osa kavereistani on liikunnallisia, mutta enää ei tule lähdettyä salille sen takia, kun kaveritkin menevät. Oikeastaan saan ittestäni paremmin irti, jos salilla ei ole kavereita. Joskus on kuitenkin mukavaa lähteä kaverinkin kanssa salille.
Nykyisin viihdyn salilla paremmin kuin ryhmäliikuntatunneilla, joilla kuitenkin pyrin käymään vähintään kerran viikossa. Salille puolestaan yritän päästä pari kertaa viikossa ja päälle parit lenkit, joko pyörällä tai sitten jalan. Myönnettäkööt, tällä hetkellä vahvin motivaattori treenamiseen on armeija, jonka mukaan olen myös rakennellut liikuntasuunnitelmani.Salilla pääpaino on jaloissa ja keskivartalossa, ryhmäliikuntatunneista olen valinnut bodycombatin parantamaan aerobistakuntoa ja bodypumpin parantamaan lihaskestävyyttä. Pumppiin en kyllä ole päässyt aikoihin, kun ei ole sopinut aikatauluun.
Aikamoista, että entisestä liikunnanvihaajasta oon muuttunut ihmiseksi jonka sielu huutaa liikkumaan useampana päivänä viikossa. Hyvä niin!
Syyt treenaamiseen ovat muuttuneet vuosien varrella, mutta kaikki lähti liikkeelle lukion ykkösen viimeisestä liikuntatunnista, jolloin mentiin bodypumppiin. Muistan, kuinka mua suoraan sanoen vitutti koko homma,olin jo suunnitellut lintsaustakin, mutta hyvä kun menin! Tykästyin ryhmäliikuntaan ja kavereiden vanavedessä tuli ostettua myös salikortti. Treenaaminen, tai no, liikuntaharrastus lähti käyntiin lähinnä siksi koska myös kaveritkin kävivät ryhmiksissä. Tämän jälkeen liikkuminen oli yhäkin äärettömän epäsäännöllistä. Oikeastaan liikkumiseni on säännöllistynyt vasta kuluneen vuoden aikana.
Nykyisin tulee treenattua omaksi ilokseen ja hyvinvoinnin takia. Liikunnan avulla oon saanut painoni nousemaan sillä olen huomannut seuraavan: jos en liiku niin ei ruokakaan maistu. Suurin osa kavereistani on liikunnallisia, mutta enää ei tule lähdettyä salille sen takia, kun kaveritkin menevät. Oikeastaan saan ittestäni paremmin irti, jos salilla ei ole kavereita. Joskus on kuitenkin mukavaa lähteä kaverinkin kanssa salille.
Aikamoista, että entisestä liikunnanvihaajasta oon muuttunut ihmiseksi jonka sielu huutaa liikkumaan useampana päivänä viikossa. Hyvä niin!
(Ps. pakko mainita, 400 siviiliaamua jäljellä! :P)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti