Idioottivarma pastakastike

Uusi juttu tämähän ei ole ja en muista olenko laittanut tämän ohjeen joskus muinoin blogiinkin. Olen tainnut. Nytpä laitan uudestaan kuvien kanssa!

Näitten aineitten lisäksi tarvitset tipan vettä ja aikaa noin puolituntia.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tarvitaan vain koskenlaskija -sulatejuustoa, ruokakermaa ja mausteita. Itse käytin mausteina vain pippuria, chilirouhetta ja suolaa.

1. Laitetaan kattilan pohjalle hieman vettä ja sitten puolikas sulatejuusto palasina

2. Sulatellaan juustot, jonka jälkeen kattilaan heitetään ruokakerma ja mausteet. Nyt on oiva väli heittää pastat keittymään ja odotellaan ruuan valmistumista.

3. Heitin vielä kastikkeen sekaan herkkusieniä koska ajatus pastasta ja pelkästä juustokastikkeesta oli hieman tympeä.

Ja tältä se näyttää lautasella! Aika aneemisen väristä, mutta hyvää ja todella täyttävää! 

Huomenna tämä tyttö ottaa suunnaksi Tampereen ja suorittaa parin tunnin ostosreissun! Tavoitteena mahdollisimman vähäinen heräteostosten haaliminen.

Täällä taas

Mitäs sitä nyt tähänkin taukoon sanoisi.. No ei ole pahemmin huvittanut kirjoitella. Otan usein kuvia blogia varten, mutta teknisten ongelmien takia en saa niitä ikinä sutjakasti nettiin. Voisin ehkä koittaa olla viitseliäämpi.

Mitäs muuten? - Eipä kummempia. Toistaiseksi olen opiskelupaikaton, sillä ei amiksesta opiskelupaikkaa auennut, joten välivuosi lähestyy pelottavaa tahtia. Onneksi on vielä pari mahdollisuutta! 

Liikkumiseen ja painon nostamisprojektiin ei kuulu mitään erikoisen hyvää. Paino on päättänyt jumiutua siihen 41 kiloon, eikä auta vaikka söisin kuin hevonen, turhauttavaa! Ja mitä nyt liikkumiseen tulee.. No, jalat on poissa pelistä toistaiseksi, koska mulla alkoi ikävä kipuilu säärissä, joten totesin parhaaksi hidastaa tahtia ja käydä lääkärissä tarkistuttamaan, että onko kaikki kunnossa. Lääkäriin on tosin vielä kaksi viikkoa, mutta käyn salilla treenailemassa keski ja ylävartaloa ja pyöräilen suht lyhyitä lenkkejä. En malttanut ihan paikoilleni jäädä. 

Vaatejuttua

Viikon alkuja kaikille!

Viime päivät ovat kuluneet lähinnä niistäessä ja yskiessä. Mukaan lukien myös viime viikon, jolloin oli ammattikorkean pääsykokeet.. En ole kamalan toiveikas korkeakoulu paikan kanssa, joten jännäilen enemmän amisten tuloksia, vaikka olen kyllä valmistautunut senkin suhteen koulupaikattomuuteen..

Tajusin tässä, että tänä vuonna mulle ei tullut mitään maailmoja (tai pitäisi varmaan sanoa vaatekaappia) mullistavaa vaatekriisiä. Ehkäpä se on merkki siitä, että se oma tyyli alkaa löytymään, ehkä.. Nyt kuitenkin vähän yleistä juttua mun tyylistä.

Oon huomannu et mulle se omin juttu on kaikessa yksinkertaisuudessa farkut ja t-paita. Tykkään kyllä pitää mekkoja ja näin hiusten kasvettua on alkanut iskeä vähän tyttömäisempi moodi päälle, mutta en usko kuitenkaan että ihan niin tyttömäiseksi heitetään kuin lukion ykkösluokalla. 

Pukeutumisessa suosin eniten mustaa ja valkoista koska, noh, ne sopii kaiken kanssa ja kun hiukset ovat punaiset ei vaatteiden tarvitse olla niin värikkäitä, eihän? Löytyy vaatekaapistanikin värejä, mutta olen aika kriittinen vaatteiden värien kanssa, ei saa olla pastelliväri, ei murrettu väri, ei maanläheinen väri. Okei, poikkeuksen tekee kuitenkin oliivin vihreä (tai khakin vihreä, miten vain), josta pidän todella paljon.

Kaiken kaikkiaan kuvailisin tyyliäni, melko rennoksi ja ehkäpä vähän rentuksi. Tämä siksi koska mulla on periaate, että jos vaatteet ovat siistit niin hiusteen tulee olla sellaiset sekaiset ja vähän sojottavat. Tosin, mun hiukset sojottaa aina. 

Ylioppinut

Tulee tehtyä tämänkin postaus vähän jälkijunassa, on tuota menoa ollut kuluneella viikolla sen verran ettei ole juuri ylimääräisiä hommia tekemäänkään.

Juhlat sujuivat hyvin, niin koulussa kuin juhlapaikallakin. Ainoa asia joka päivän aikana oli epämukavaa, olivat kengät. Lahjaksi sain pääosin rahaa, jota tuli enemmän kuin olin osannut aavistaakaan, mutta myös muutamia hyödyllisiä juttuja, kuten monitoimityökalu, missä on mm. pihdit, veitsi ja pulllonavaaja. Huvittavinta oli, että kyseisen lahjan taakse oli liimattu lappu, jossa luki "tulevaisuutta varten, mm. armeija" 

Iltakin oli vallan mukava, kun oltiin yhden kaverin juhlapaikalla istumassa iltaa. Muut jatkoivat iltaa baariin, itse suuntasin kotiin. Tuon illan jälkeen en enää ikinä mene mekko ja sukkahousut päällä rantaan, jossa on tuhottomasti hyttysiä, oli jalat aivan pistoksilla! (Tylsyyksissäni laskinkin pistokset, joita oli 60-70 hrr....)

Lähdenpä tästä nyt kittaamaan yskänlääkettä, sillä sain viheliäisen yskän flunssan kylkiäiseksi. Saa luvan parantua nopeesti, haluan juoksemaan!  

Toivepostaus: treenaamiseni

Jes, ihanaa tehdä oikein pitkästä pitkästä aikaa toivepostaus, näitä on jotenkin kiva tehdä (vink vink). Aion kyllä käsitllä mun treenamista vähän laajemmin kuin vastaamalla pelkästään kysymykseen miksi, joka oli siis alkuperäinen kysymys.

Syyt treenaamiseen ovat muuttuneet vuosien varrella, mutta kaikki lähti liikkeelle lukion ykkösen viimeisestä liikuntatunnista, jolloin mentiin bodypumppiin. Muistan, kuinka mua suoraan sanoen vitutti koko homma,olin jo suunnitellut lintsaustakin, mutta hyvä kun menin! Tykästyin ryhmäliikuntaan ja kavereiden vanavedessä tuli ostettua myös salikortti. Treenaaminen, tai no, liikuntaharrastus lähti käyntiin lähinnä siksi koska myös kaveritkin kävivät ryhmiksissä. Tämän jälkeen liikkuminen oli yhäkin äärettömän epäsäännöllistä. Oikeastaan liikkumiseni on säännöllistynyt vasta kuluneen vuoden aikana.

Nykyisin tulee treenattua omaksi ilokseen ja hyvinvoinnin takia. Liikunnan avulla oon saanut painoni nousemaan sillä olen huomannut seuraavan: jos en liiku niin ei ruokakaan maistu. Suurin osa kavereistani on liikunnallisia, mutta enää ei tule lähdettyä salille sen takia, kun kaveritkin menevät. Oikeastaan saan ittestäni paremmin irti, jos salilla ei ole kavereita. Joskus on kuitenkin mukavaa lähteä kaverinkin kanssa salille.

Nykyisin viihdyn salilla paremmin kuin ryhmäliikuntatunneilla, joilla kuitenkin pyrin käymään vähintään kerran viikossa. Salille puolestaan yritän päästä pari kertaa viikossa ja päälle parit lenkit, joko pyörällä tai sitten jalan. Myönnettäkööt, tällä hetkellä vahvin motivaattori treenamiseen on armeija, jonka mukaan olen myös rakennellut liikuntasuunnitelmani.Salilla pääpaino on jaloissa ja keskivartalossa, ryhmäliikuntatunneista olen valinnut bodycombatin parantamaan aerobistakuntoa ja bodypumpin parantamaan lihaskestävyyttä. Pumppiin en kyllä ole päässyt aikoihin, kun ei ole sopinut aikatauluun.

Aikamoista, että entisestä liikunnanvihaajasta oon muuttunut ihmiseksi jonka sielu huutaa liikkumaan useampana päivänä viikossa. Hyvä niin!

(Ps. pakko mainita, 400 siviiliaamua jäljellä! :P)