Elämä, ota mut kiinni

Mulla ei oikeestaan oo mitään sanottavaa. En ole viikon aikana tehnyt oikein mitään, suurimpiin saavutuksiin on lukeutunut salille raahautuminen. Tuntuu ettei mun elämässä nyt oikein tapahdu mitään. Onkohan tää jotain kaamosmasennusta tai jotain sinne päin?

Oikeestaan tän viikon verran mun joka päiväinen ilo on ollut glögi eikä se omatoiminen treenihetki. Vähän kyllä kalvaa kun salitreeni ja bodypump on tullut vedettyä niin puolvelttona, jostain syystä on ollut veto ihan pois niin kuin myös ruokahalukin. Onneksi tänään alkaa näyttään siltä, että elämä palaa myös mun kroppaan, ainut vaan että nyt väsyttää, sillä eilen tuli puhuttua puhelimessa turhan pitkälle yöhön.

Ok, nyt ryhdistäydyn tämän bloginkin kanssa (toivottavasti) ja koitan saada tännekkin jotain hyvää tavaraa, ettei pelkkää tämmöstä vähän väkisin kirjotettua settiä.