"Olispa silti ihan kivaa"

Eilen vietettiin aikaa kaveriporukalla pitkästä aikaa ja suunnattiin sitten Laran mökille. Ennen mökille pääsyä oli kaikennäköistä säätämistä vähän kaiken kanssa, mutta kyllä me mökille sitten päästiin ihan kelpo eväsmäärän kanssa. Siinä sitten syötiin, uitiin, saunottiin ja puhuttiin ja oli perin mukavaa, vaikka vietinkin kohtalaisen paljon aikaa itseni kanssa laiturilla kun oli niin siistin näköistä. Kunnes tuli kunnollinen ukkonen ja täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden, pelkäsin ukkosta. Muut nukkuivat ja mä kattelin järvelle ja koko ajan välkky ja sitten välillä huomasi kuinka salama iski metsään jota seurasi ihmeellinen leimahdus, lisäksi välillä jyrinä kuulosti jota kuinkin siltä, että helvetti repeäisi. Kuitenkin tykkään ukkosesta, mutta olosuhteet oli vähän ikävät. En muutenkaan saanut nukuttua kamalan hyvin ja tää päivä onkin mennyt kummallisessa koomassa.

Nyt kuitenkin meen jatkamaan salkkariuusintojen tuijottelua ja koitan pysyä hereillä. Jospa huomenna postilaatikosta löytyisi paketti, jota oon odotellut viikon päivät.

Päivä 2 – Eka rakkaus

Jenni Vartiainen - Ihmisten edessä

En ole varma, olenko kokenut sen jo vai odottaako se vielä jossain. Olen seurustellut kerran, kaukosuhteessa yli puoli vuotta. Olin silloin 14 ja silloin tuntui, että olin korviani myöten rakastunut. Tällä hetkellä rakastuminen tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta ja se onkin saanut minut miettimään, oli se 4 vuoden takainen tunne rakkautta vai jotain muuta. Tiedän, että luet tätä, niin oli miten oli, oot mulle todella tärkeä.

Vaikkei se tunne olisikaan ollut rakkautta, niin ihanaa se oli joka tapauksessa. Se oli jotenkin ihanan salaista, sellaista mistä ei kerrottu kaikille. Jälleen näkemisen riemu oli suuri, sillä emme nähneet, kovin usein, hyvä jos kerran kuussa. Silloin tosin sekin riitti, sillä ne hetket, mitä vietimme yhdessä, sai sen typerän hymyn pysymään kasvoilla viikko tolkulla.

Ehkä joskus saan vastauksen siihen, oli ensi rakkauteni oikeasti ensi rakkauteni vai oliko se jotain muuta. Tällä hetkellä mulla ei ole kiire sitä selvittämään, sillä välillä kyseenalaistan kykyni rakastaa sitä yhtä ja oikeaa ihmistä tarpeeksi. Kaikki aikanaan, jahka olen kasvanut henkisesti lisää.

Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki

Hei hei yskä, ei tule ikävä

Tänään totesin että ehkä oon sittenkin hitusen tyytyväinen siihen ettei mun paino nouse normaalisti. Tein havainnon, että syön kun on tylsää, ottaa päähän, on tapahtunu jotain kivaa, oon surullinen.. Tänään lähinnä otti päähän ja oli vaihteeksi maksimaalinen katkeruus sen takia etten ole poika, tiedä mistä sekin tuli.

Eilen oli oikeastaan ensimmäinen päivä, kun en enää yskiny keuhkojani pihalle, joten kävin lautailemassa ja myöhemmin näin Kaisaakin. Mentiin hakeen kaupasta jäätelöt ja sitten mentiin istuskeleen ja puhuttiin syntyjä syviä pitkästä aikaa.

Huomenillalla suunnataan luultavasti kaverin mökille viettämään aikaa porukalla, mutta ennen löhtä jatkan haastetehtävän toteuttamista.

Vaatepölinää

Tämä viikko on kulunut tähän aika tillintallin tunnelmissa, lähes samoissa vaatteissa hengailussa - aika luksusta. Tästä syytän pahuksen yskää ja siihen määrättyä lääkettä mikä väsyttää koko kropan, kolmiolääke kun on.

Nyt kun en oo ollu sillä mallilla, että itse olisin voinut kameran edessä hyppiä, ajattelin pälpättää vaatteista. Tietenkin pakollisen vaatekollaasin kera.

Itse en ole vaatteiden suhteen mikään syyssesongin suurkannattaja. Tämä siksi, etten oikein välitä maanläheisistä/murretuista  väreistä vaan olen enemmän kirkkaiden, puhtaiden värien ystävä - siis silloin kun laitan päälleni muutakin kuin mustaa tai valkoista. Syksyä odotan taas siksi että voi laittaa pipon ja huvin näyttämältä lumiukolta Saharassa.

Itseasiassa en välitä juurikaan siitä vuodenajasta mikä on menossa, paitsi kesä on toki poikkeus, mutta muuten on samantekevää on alkusyksy vai keskitalvi - kauluspaita ja housut oli sitten + 20 tai -20 astetta. 

Kokosin joitain vaateita ja asusteita joita olisi mukava saada ostaa. Päätin, että teen banzai-iskun lastenosastolle ja ostan parit poikien housut. Oon pitempään halunnut rennot farkut/housut, muttei ole ennen tullut mieleen katsoa poikien housuja lastenpuolelta - kerrankin on ihan mukavaa olla kropaltaan tällainen "ei laaksoa, ei kukkulaa" -tyyppinen. Ginan sivuilta poimin nuo pillit, jotka ovat äärimmäisen hienon väriset, ainut vaan että tiedän sen, että mokomat ovat liian väljät vaikka ostaisin koon 24' 

Nyt on paras selittää, miksi kollaasissa on laukku, mikä on niin ei mua. Noh, syy on se, että tarviin baarilaukun. Tähän asti oon kuskannut laukkua tai melkeen voisi sanoa kassia, johon mahtuu puolielämää. Muuten ihan kätevä, mutta tanssiessa se on tiellä. 

Jostain syystä oon tykästynyt juuri tuollaiseen harmaaseen. En ole tykännyt harmaasta väristä koskaan, mutta nyt olen alkanut lämpeämään juuri tuolle värille. Oon maalaillut jo toivekuvia, että yhdistäisin tuon kauluspaidan noihin keltaisiin housuihin... Musta, kietaisumallinen paita on kuin tehty juurikin baarireissuille ja musta väri ei ikinä petä, mokoma menee hienommissakin juhlissa (..en kylläkään harrasta hienoja juhlia)

Tarviin uuden vakkarikorun. Se voi olla kaulakoru tai rannekoru, mieluiten sellainen joka menee jota kuinkin joka asukokonaisuuden kanssa. 

Ennen kesäloman loppua (joka alkaa jo uhkaavasti häämöttään) pitäisi jaksaa siivota vaatekaappi perusteellisesti. Heittää pois ne vaatteet jotka ovat aikansa eläneet ja muut hyväkuntoiset vaatteet voisin rahtaa jonnekkin, varmaan vinttiin, koska täällä päin kirpparikulttuuri ei ole kukkeimmillaan. Oon vaan niin kamalan huono raakaan mitään pois, kun aina ajattelen "voin käyttää tätä vielä joskus, vaikkei tää nyt ole mun tyyliä" tai sitten "ei tää paljon tilaa vie"

Tänään pitäisi uhrata vielä hetki historian lukemiselle.. Hoi, missä olet motivaatio?  

Päivä 1 - Esittele itsesi part. 2

Oon alottanut tämän haasteen ennenkin, viime vuoden joulukuussa tein juuri tämän ”esittele itsesi” -jutun, mutta nyt kun luin sen totesin, että se on huonosti kirjoitettu ja muutenkin suht surkee. Eli uutta yritystä nyt peliin.

Asun Pirkanmaalla, tarkemmin Sastamalassa, joka on mun mielestäni huono kuntayhdistyksen tulos, josta ei ole seurannut mitään hyvää. Olen aina opiskellut pienessä koulussa ja lukio, jota käyn, on myös hyvin pieni, mutta musta se on vaan hyvä: olen saanut aina apua kun sitä olen pyytänyt. En ole mitenkään erityisen katkera, että olen koko ikäni asunut pienellä paikkakunnalla, vaikka polte muuttaa kaupunkiin on hyvin suuri.

Oon tyytyväinen omaan lapsuuteeni, sillä koen, että kuuluin vielä siihen ikä ryhmään, joka on viettänyt pitkän lapsuuden. Muistan, ettei leikkiminen tuottanut ongelmia siinä 12-vuotiaanakaan. Vaikka lapsuuden ajatellaan olevan huoletonta aikaa niin muistan kyllä niitä kuoppiakin: syöminen on ollut mulle aina ongelma ja mulla on vissiin joku ednos -tyyppinen syömishäiriö, joka on riivannut mua koko ikäni, krooninen vatsakipu, jonka aiheuttajaa ei olla ikinä saatu selville ja muuta vastaavaa. Niiden kanssa oon oppinut elämään, joten eipä siinä sitten ihmeempiä, kun muita vaihtoehtoja ei ollut.

Yläasteaika oli aika sekavaa, ehkä senkin puolesta että haeskelin itseäni - teen sitä tosin vieläkin, tosin en läheskään samassa mittakaavassa. Koulu oli ihan jees, luokkamme oli äärimmäisen kiltti, vaikka olimmekin pahin luokka lunttaamisessa (mutta sitä ei kukaan tiennyt, koska olimme ovelia hoho) En kuulunut luokan kermaan enkä siihen joukkoon jolle ei sanota edes moi, olin vähän keskinkertainen väliinputoaja.

Yläasteella kävin läpi muutamat rajutkin tyylin muutokset, tajusin tykkääväni tytöistä ja sain kavereita, joista osa on hyvin tärkeitä ja osa sellaisia joille ehkä sanon moi, jos näen.

Elän laajalla tunneskaalalla ja nautin siitä, vaikka välillä olisinkin valmis hyppäämään yläkerran ikkunasta ulos. Se, näytänkö muille, mikä fiilis mulla on, riippuu täysin seurasta. Impulsiivinen, spontaanius ja pessimistisyys on mulle hyvin tuttuja juttuja. Pidän suunnittelusta, mutta mieluiten teen kaiken hetken mielijohteesta, enkä tykkää sopia juuri mitään pitkällä tähtäimellä, sillä en voi tietää huvittaako mua just silloin tehdä jotain. Oon kroonisesti laiska ihminen, oikea taivaanrannan maalari ja motivaation löytäminen on välillä vaikeaa. Paras motivaatio mulle on ehdottomasti se, että joku sanoo, ettei musta ole johonkin asiaan: laiskuudesta huolimatta olen sinnikäs ja mulla on kova näyttämisen tahto. Lisäksi tykkään väitellä asioista, sillä en tiedä mitään parempaa kuin se, että toisen saa hiljaiseksi.

Nykyhetkeen olen suhteellisen tyytyväinen. Tai siis näin PMMP:tä lainaten ”en ole erityisen onneton”, sillä valehtelisin jos sanoisin olevani täysin tyytyväinen elämääni. En tiedä mistä tällaiset tuntemukset johtuvat, mutta epäilen tätä ikää syypääksi tähänkin. En ole kovin hyvä ottamaan vastuuta ja välillä tulee hetkiä, etten tiedä mitä elämältäni haluan. Lisäksi hirvittää sekin, että suurin osa ikäisistäni on niin paljon aikuisempia kuin mä, mutta en tosiaan patista itseäni aikuistumaan väkisin. Vaikka vääjämätön aikuistuminen välillä ahdistaakin, en voi sanoa, ettenkö nauttisi siitä, että olen täysi-ikäinen; voin valehtelematta sanoa, että rakastan sitä, kun lähdetään baariin porukan kanssa ja pääsee tanssimaan typerästi luullen, että se näyttää hyvältä.

Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki

Tampere Pride 2012

Nyt on sitten ensimmäinen pride tullut koettua ja täytyy todeta, että oli perin mukavaa, vaikken oikeastaan osallistunut muuta kuin kulkueeseen.

Sain yllättävää pride-seuraa jo junasta, kun viereeni istunut tyttö kysyi multa että oonko menossa prideen tai finnconiin. Noh, eipä tarvinnut yksin mennä haahuileen tullintorille. Siinä sitten vaan juteltiin niitä näitä ja sitten selvisi että ollaan oltu periaatteessa samoilla uskonnon tunneilla ja ollaan nähty ennenkin. Oli kyllä hupaisaa kun huomattiin, että periaatteessa tunnetaan toisemme. Istuskeltiin vissiin sitten sen verran joutilaan näkösenä, että meille lykättiin lakana, jossa luki "rakkaus on rakkautta."

Itse kulkue oli tosi mukava. Musta oli suht koomista, kun kulkue sai liikenteen ihan jumiin, josta johtuen osa ihmisistä katsoi tosi tuimasti. Kyllä tuimia katseita sai muiltakin ihmisiltä vastaan, mutta oli myös ilahduttavan paljon niitä, jotka hymyilivät ja näyttivät peace-merkkiä. Oli myös huvittavaa huomata kuinka ihmisiä kerääntyi kadunvarsille vain katselemaan, mutta kun miettii, mitä ideaa kulkueessa olisi jos kadut olisivat tyhjät?

Kulkueen jälkeen suuntasin mäkkiin ja lyöttäydyin kaveriporukkaan, jota olin ehtinyt vain moikata ennen kulkuetta. Oli kyllä todella kiva nähdä ihmisiä, joita ei ollut nähnyt ennen livenä ja päivä vierähti yllättävän nopeasti. Kotiin lähtöön liittyikin pientä säätämistä kun en nähnytkään yhtä kaveria, joka mun piti nähdä ja kotiin piti mennä bussilla, kun yleensä oon tottunut kulkemaan tuon matkan junalla. Toisaalta, eihän tällaiset jutut jää mieleen, jos niihin ei liity pientä sähläystä.

Liiasta paparazzauksesta mua ei voi syyttää, koko reissulla otin kokonaista kaksi kuvaa ja tässä on nyt se toinen:

Tänään ohjelmassa on yskästä selviämistä ja historian läpikahlaamista, palaillaan!

Elossa

Hyvää perjantai-iltaa kaikille!
Tämä viikko on ollu vähän hiljainen - kirjaimellinen. Onnistuin hankkimaan jonkin kesäflunssan tuossa alkuviikosta. Oli maailmanlopun aineista ilmassa keskiviikkona, kun syöminenkin teki kipeää, mutta nyt kurkku on enää vähän karhea ja saan välillä pieniä yskän puuskia.

Tänään sain aikaiseksi lähteä lautailemaankin, kun kykenin lopettamaan teen litkimisen ja kurkkupastillien jatkuvan syömisen. Olin melkeinkin järkyttynyt, kun mun vakkaripaikalla joen rannalla oli porukkaa. En sitten vissiin oo ainut joka käkkii pusikoissa.

Huomenna on Tampere Pride! Tai siis mä meen sinne huomenna, hui! Jännittää, vaikka se onkin vain Tampere, mutta meen sinne yksin vaikka sitten näänkin kavereita ja tuttuja siellä. Ja jos joku teitä lukijoista on kans tulossa, tulkaa ihmeessä moikkaamaan! Eli jos bongaatte lyhyen ihmisen jolla on mustat vaatteet ja NOH8 -kangaskassi niin luultavasti ootte nähneet mut.

Palaillaan sunnuntaina Pride-postauksen merkeissä!

Kesätukka

Tänään pääsin vihdosta viimein serkulleni, joka leikkasi mun hiukset taas kuosiin:

Tykkään näistä tosi paljon! Vielä kun saa nämä värjättyä tasaiseksi niin sitten on bueno! Alkoi ne pidemmät hiukset oleen sellaset ettei niitä oikein saanut laitettua ja alkohanne toispuoleiset hiukset tympimäänkin.

Nyt meen kököttään sohvan nurkkaan ja koitan hankkiutua eroon yllättäen tulleesta päänsärystä, palaillaan!

Forssan yössä

Eilen olin Kaisan ja Sonjan kanssa Forssassa baareilemassa. Oli mahtavaa, ei voi muuta sanoa. Tuli reivattua lasin siruilla koristetulla tanssilattialla enemmän kuin koskaan. Nyt sitten väsyttääkin vaikka tuli nukuttua melkein puoli kolmeen päivällä.

Nyt kuitenkin asua kun sitä pyydeltiin:

Paita on tuunattu, eli alunperinhän siinä oli hihat, mutta koska en ole hiha-tyyppiä niin leikkelin ne pois. Ihmettelen, miksen leikellyt niitä aikaisemmin, koska mun mielestä toi toimii paljon paremmin noin!
On muuten ensimmäinen kerta ku laitan baariasun blogiin! On kyllä pitänyt laittaa näitä aikaisemmin, mutta aina on ennen lähtöä säätänyt kaikkea niin paljon etten ole saanut aikaseksi ottaa kuvia.

Onko kukaan muu koskaan miettinyt, että mikä siinä on, että Kaija Koo saa aina tunnelman kattoon soidessaan?

Tarpeellista & vähän vähemmän tarpeellista

Jes toinen ostosten esittely-postaus peräkkäin, olen nykyisin melkoinen materialisti. Okei en, mutta tässä välissä ei kertakaikkiaan ollut mitään asiaa. Tänäänkin onneksi meni niin, että suurin osa ostoksista tulevat hyötykäyttöön ja tarpeeseen.

Hiusjuttuja! Kuten oon monta kertaa puhunutkin, niin leikkautan tukkani suht lyhyeksi ja ensi viikolla tämän pitäisi _vihdoin tapahtua! Minisuoristusrauta on siis lyhyitä hiuksia varten, hiusväri peittämään lyhyistä hiuksista paistavan juurikasvun (oli muuten hämmentävää kun paketti oli vaihtunut!) ja oon vissiin viikon käytellyt äitin jotain todella huonoa lakkaa, joten oli ihan aiheellista hommata kunnollista lakkaa.

Lenkkitossut! Viimeksi moiset mulle taidettiin ostaa kun menin kutoselle? Alkoivat vanhat olemaan pienetkin jo ja aluksi pelästyin, että nämäkin ovat pienet, muttasitten tajusin kiristää naruja. Mukavaa, kun äiti maksoi nämä (maksoivat 40e), koska oon tottunut maksamaan lähes kaiken itse.

Sitten ne vähemmän tarpeelliset: Mexxin hajuvesi, nimensäkkin mukaan tämä on mukavan fresh. Jotenkin oon kyllästynyt makeisiin tuoksuihin ja tykästynyt raikkaisiin, ehkä aavistuksen "unisex" -tyyppisiin, vaikka kaikki hajuveteni ovatkin ihan vaan naisille suunnattuja.
H&M:stä mukaan lähti pari paitaa, joiste kotona leikkasin hihat veke. Tampereen reissulta mukaan tarttui myös meikkivoiden ja valkoinen lätsä, jotka jäivät vahingossa kuvaamatta.

Huomenna otamme Kaisan kanssa suunnaksi ensin alkuun Humppilan ja sitten illemmalla Forssan Sonjan kanssa, jolla on huomenna synttärit. Nyt kuitenkin historian kirjat huutavat nimeäni ja kuivatut papayat odottavat syöjäänsä, palailen sunnuntaina!
Hyvää viikonloppua kaikille!

Shalalala

Vaikka multa oltiinkin pyydetty postausta Huittisen reissusta, niin valitettavasti sellaista ette saa. Syyksi riittänee se, ettei siinä ollut paljoa kerrottavaa. Tai no, syötiin Sonjan kanssa paljon kaikkea hyviin, oikaistiin ojien ja nurmikon yli ja oltiin pussikaljalla tai paremminkin siiderillä ABC:n nurkan takana. Kun oltiin käyty ei-niin-luksus yksillä, mentiin Sonjan kanssa vielä kaakaolle Kaisan kanssa.

Olin niin tyytyväinen itseeni, sillä en tehnyt turhia ostoksia reissulta:

Ostin siis niitä juttuja mitä pitikin ostaa! Ensi kerralla ostan jotain kyllä toista hoitoainesuihketta koska tämä tuoksuu liian aikuiselta ja naiselliselta mun makuun.
Neutrogenan tuotteista on pakko sanoa, näin yhden käyttökerran jälkeen, että en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Kerrankin kun paketissa lukee ettei kuivata, niin ei kuivata! Tosin, vähempää en olisi odottanutkaan, sillä kyseisiä tuotteita myydään myös apteekissa, eikä siellä tosiaan myydä huonoa tusinatavaraa.

Tänään mulla sitten oli inssi. Ennen inssiä mulla oli 3 ajotuntia jossa mokasin kaiken mahdollisen ja inssiin mennessä meinasin sanoa sille inssityypille, että mä en oo valmis tähän. Noh, joka tapauksessa sain kortin! Vaikkakin nipin napin mutta kuitenkin.. Takasin kotiin ajellessa autokoulun opettaja valitti koko ajan, ja sanoi kerran "tapat vielä ittes autolla" Tuosta lausahduksesta huolimatta, aion huomenna istua ratin taakse ja lähteä ajelemaan.

Nyt kun autokoulu homma on hoidettu pois alta, voin vihdoin keskittyä täysillä ylppäreihin lukuun, josta oon luistanut turhankin kanssa. Nyt kuitenkin lähden pienelle juoksulenkille.
Hyvää tiistai-illan jatkoa!

Sinin pirtelökokeilut part.1

Oon kohtalaisen kyllästynyt siihen banaani/vanilja/suklaapirtelö-komboon, joten aattelin nyt ottaa näin projektiksi kokeilla vähän erilaisempia vaihtoehtoja.

Tänään hämyisessä keittiössä duunailin kiivipirtelöä! Serkku vähän pelotteli mua, että tulee kirpeetä, joten uskalsin laittaa vaan kaksi kiiviä, enkä olisi jaksanut kuoria yhtään enempää.

No oliko hyvää? - ihan juotavaa. Tekisitkö toisen kerran? - No en.
Olisi pitänyt laittaa yksi kiivi lisää ja vähän vähemmän sokeria. Mua rasitti suuresti nuo siemenet. Eli siementen ja siksi, koska kuoriminen on työlästä, jätän kiivit kaupanhyllylle ja kokeilen jotain muuta.


Huomenna onkin tiedossa muutakin kuin kotona nyhväämistä, sillä menen viettään iltapäivää Huittisiin Sonjan kanssa!

Maailma on mun

Bryan Adams - You Can't Take Me

Mun on pakko tilata Spirit CDON:ista

Selityksen aatelistoa

Unohdin videolla mainitakkin, että jos jollain on jotain sellaista mielessä, mistä haluaisitte kuulla (esimerkiksi jotain esittelypostausta yms) niin ehdotelkaa! Tässä kesän aikana on hyvin aikaa toteutella niitä. Piirrustuspostaus on jo kehitteillä, mutta jos on jotain muuta, niin antakaa kuulua!