perjantai 8. marraskuuta 2013

Maalarikoulussa

Laiska kirjoittaja täällä hei!
 Enempää en ala hiljaisuutta selittelemään, joten menenpä suoraan aiheeseen: haluan kertoa koulusta. Joo, amis ei kylläkään ole mikään uberjännä juttu, mutta kuitenkin.

Tuttavat, etenkin sukulaiset, ovat kovasti ihmetelleet mun koulutusvalintaa. Yleensä kuulen "sähän kävit lukion" tai "eiks sulla ollut ihan ok paperit?" Noita ei käy kieltäminen, mutta jos totta puhutaan, en tiennyr itselleni sopivaa AMK-alaa itselleni keväällä (ei sillä, en nytkään tietäisi) Toki hain AMK:n, mutten päässyt, mutta toisaalta en pystyisi kuvittelemaan itseäni tradenomina tai tietojenkäsittelijänä. 

Amikseenkaan en päässyt suoraan, vaan 2. varasijalta. Niinpä pääsin opiskelemaan pintakästtelijäksi ja tuleva ammattini on sis (rakennus)maalari! Olisin päässyt varasijalta opiskelemaan myös graafiseksi suunnittelijaksi, mutta olen erittäin tyytyväinen että opiskelen pintakäsittelyä, ehkäpä se on enemmän se homma, jota mieluummin teen. Pääsykokeissakin mulle tuli semmonen fiilis "ei helvetti, haluan maalariksi" ja en kyllä ole katunut päivääkään että olen yo-pohjainen amis.

Amiksesta ja lukiosta ei voi puhua edes samana päivänä. Itselleni iski ainakin kulttuurishokki, kun päivät oli niin löysiä. Huomattavin ero on kyllä se, ettei tarvitse enää lukea, varsinkaan kun itselläni ei ole niitä atto-aineita. Varsin mukavaa vaihtelua, etenkin nyt kun siihen, että tehdään töitä eikä pelkästään vaan lueta, on tottunut. 

Mun mielestä lukiolaisten pitäisi arvostaa amiksia enemmän. Mun on hyvä sanoa, kun lukio on takana ja amis on käynnissä, niin tiedän mistä puhun. Ei sillä, lukio vaatii päätä, mutta niin vaatii amiskin, tai ainakin pintakäsittely puolella. Varsinkin asiakastyöt, huhhuh! Niiden kanssa on aina vähän kiire ja silti pitäisi saada jotakuinkin tehdaslaatua aikaan. Tosin sitähän se tulee olemaan sit työelämässäkin, mutta tuntuuhan tuo nyt aika hurjalta kun on opinnot vasta niin alussa.


No mite me sitten koulussa oikeastaan tehdään? No opetellaan erilaisia pintakäsittelymenetelmiä (no shit sherlock) ja perusteita muista aineista, kuten puutöistä. Ensimmäisessä jaksossa tehtiin ikkunat, tai no, ikkunan karmit. Ihme kyllä, sain siitä kurssista 3, vaikka tuli kustua muutama juttu oikein rankalla kädellä (hajotin mm. ikkunan lasin rälläkällä vahingosssa) Meneillään olevassa jaksossa ollaan perehdytty ruiskumaalauksen saloihin. Ei voi muuta todeta että vihaan maaliruiskun pesemistä. Lisäksi oon hurahtanut petsaukseen tässä jaksossa, se on vaan niin kivaa! Ens jaksossa on kuulemma laatoitusta, näin huhun mukaan, mutta sen näkee sitten.

Jos tulee mieleen jotain kysyttävää, kysykää ihmeessä! :)




lauantai 26. lokakuuta 2013

Sattuipa kerran että...





Tämän tarinan opetus on, älkää ikinä väistäkö autolla joutsenia. Tai ainakaan ajako ojaan väistämisen päätteeksi.

maanantai 21. lokakuuta 2013

maanantai 14. lokakuuta 2013

Huuda, huuda ilosta!

Aiemmin päivällä kelasin tämän postauksen nimeksi "paska maanantai" tai "helvetillinen viikonalku", sillä tänään on ollut maailmanlopun merkkejä ilmassa. Tai no ei sentään, mutta ei kovin valoisasti lähtenyt tämä viikko käyntiin, sillä nukuin pommiin, koulussa kuultiin et oltiin kustu parin kaverin kanssa pohjamaali, kun oltiin käytetty väärää ohennetta (opettajat oli neuvonu ristiin) ja lisäksi hajotin yhden lasin tänään kotosalla.

Päivä alkoi parantua, sillä ajattelin piristää itseäni hyvällä ruualla ja nostalgioimalla katselemalla hopeanuolta poru kurkussa ja keittämällä jälkkärikahvin:
Ruoka oli hyvää ja hopeanuoli oli herkkis, mutta kahvin keittäminen meni vähän perseelleen, mutta kyllä siitä ihan hyvää tuli, mitä siis pannuun jäi mun räpeltämisen jäljiltä.

Syömisen jälkeen lähdin lenkille mun viiden kilon painoliivin kanssa. Ei olisi voinut olla parempi idea, sillä mulla oli täysin uudistunut fiilis 50 minuutin jälkeen. Eikä Lahden lenkkeilymaisemissakaan ole moittimista näin maalaistollon näkökulmasta:

Nyt nukkumaan, jotta pääsisin huomenaamulla ajallaan kouluun!

torstai 3. lokakuuta 2013

Teidät on hyväksytty koulutukseen: 15.11.2013 Sotilaan perustaidot

Eilen aamukamman facebook-ryhmässä mainostettiin, että Pirkanmaalla on ensi kuussa MPK:n sotilaan perustaidot viikonloppukurssi. Enempää asiaa miettimättä tuli ilmottauduttua moiseen ja oon jo ihan innoissani. Saapahan vähän ensimakua siitä, mitä tuleman pitää ja toivottavasti vähän hahmottuu sekin että millaista treenitahtia mun tulee pitää yllä. Lakeskelin, että kurssiin on aikaa 42 tai 43 aamua!

Tosiaan, nykyisessä treenitahdissa ei ole kehumista, lipsuu liikaa, samoin syömisessä tulee lipsuttua. Nyt toivonkin, että pysyn ruodussa. Ainakin yritän parhaani. Treenimotivaatiota ylläpitämään, kävin ostamassa H&M:stä tänään motivaatiopaidan:

Mukaan tarttui myös hiusvalkki, näin tulevaa MPK-kurssia ja myöhemmin sitten armeijaa silmällä pitäen. Pysyypä hiukset särmästi, toisin kuin kuvassa jossa sivu hapsut roikkuu poskilla ja hiukset muutenkin harottavat. Annettakoon se anteeksi, oli ensimmäinen kerta, kun tuollaista aparaattia käytin. Oli ylipäätään ihme, että sain hiukset laitettua tollain alle 10 minuutissa, odotin että saisin näpertää tuon kanssa ainakin pari kymmentä minuuttia.