"Naulakko ja tissit..?"

Noin lausahti meidän luokanohjaaja, kun yritimme selittää meidän abihuppareissa olevaa tekstiä mitä erilaisemmin esimerkein. Kysymyksiä luokanohjaajan päässä herättänyt hupparin on siis tällainen:

Eli hupparin edessa rintapielessä lukee ABIT 2013 ja sit meiän lukion nimi. Takana oleva kuva, tai paremminkin "I did it, if you know what I mean" aiheuttikin hämmennystä. Vaikken välitäkkään Mr. Beanistä niin musta meiän huppari on ihan nerokas, ei ainakaan mitään tuhanteen kertaan käytettyä juttua, johon on upotettu sana abi.

Oon potenut jotain kirjoitusten jälkeistä väsymystä tai paremminkin jaksamattomuutta, josta mm. meidän psykologian opettaja on puhunut. Oikeastaan vasta nyt oon alkanut palaamaan "tavalliseen" arkeen. Oon päässyt alottamaan treenailun, josta teen tässä lähiaikoina postauksen. Lisäksi mun luovuus on alkanut heräilemään horrostettuaan koko syyskuun. En tosin ole ehtinyt vielä toteuttamaan mitään, mutta oon kirjoitellu ylös siistejä ideoita, joita toteuttaa sitten kun on aikaa. Vielä se opiskelumotivaatio löytyis niin olis ihan jees!

Vaikka opiskelumotivaatio rypeekin pohjamudissa, niin tämä ilta jatkuu Seitsemän veljeksen kanssa ainakin yhden luvun verran. Oon muuten päässyt tämän kirjan kanssa yllättävän hyvään flow'hun, vaikken sitä olisi aluksi uskonutkaan.

Palaillaan mahdollisesti jo huomenissa, koitan saada nyt hyvän flow:n päälle myös tämän blogin kanssa takkuisen syyskuun jälkeen!

Syksy

Vihdoin lokakuu

Hyvää keskiviikkoa kaikille!

Tarkoituksenani oli kirjoitella jo aikaisemmin, mutta kuvien ottaminen on ollut vähän haasteellista kun ulkona on vain satanut. Tänään kuitenkin on ollut poutaisempaa ja sain otettua pitkästä aikaa asukuvat:

Ei mitään kummaliset kuteet, mutta ei sitä taas tiedä koska pääsee kuvailemaan pihalle, niin oli nyt pakko hyödyntää sateettomuus.

Nyt, kun kamala syyskuu on ohi, oon alkanut taas kiinnittään enemmän huomiota liikuntaan. Kaivoin sunnuntaina käsipainot, jumppamaton ja hulavanteen esille ja tein vähän taulukkoa, miten paljon mun pitäisi liikkua viikossa. Koitan päästä vähän parempaan kuntoon, kun tuossa viime kuussa pääsi kunto rapistumaan, kun ei oikein ollut aikaa liikkua sen suuremmin. Nyt mulla on hyvä veto päällä liikunnan suhteen, joka toivottavasti jatkuu pitkään! Voisinkin ottaa ne kuuluiset "ennen" ja "jälkeen" kuvat jos vaikka sattuisi huomaamaan jotain eroa. 

Nyt lähden vaihtamaan vaatteet ja laittamaan kassin valmiiksi ja hurautan itteni Vammalaan sh'bamiin, palaillaan!

Elämä voi taas jatkua

Nyt ne on ohi! Syksyn kirjoitukset nimittäin! 3 kuukautta ne stressasivat ylitsevuotavan paljon, häiritsivät normaalia elämää ja vaikka mitä muuta ja nyt ne on ohi! Ihan uskomaton tunne, ei voi muuta sanoa. Alustavien pisteiden mukaan enkun pitäisi mennä läpi 135 pisteellä, jollei sensorit niitä laske, uskonto puolestaan lähtee YTL:n C:nä, mutta voi kuulemma hyvin laskea B:hen, mutta se nyt mua varsinaisesti haittaa. Huomenna saadaan historian alustavat pisteet, vähän hirvittää.

Perjantaina olin juhlistamassa kavereiden kanssa kirjoitusten loppumista perjantaina Huittisten yössä, jonka takia koko viikonloppu on ollun enemmän tai vähemmän väsynyt. Muuten olen viikonloppuna nautiskellut siitä, että olen voinut lukea muutakin kuin koulukirjoja ja katsella Housea ilman huonoa omaa tuntoa.

Vincen kirjan lukemisen ja Housen katselun lisäksi on tullut ikkunashoppailtua netissä. Sisäinen shoppailijani oli kuollut koko syyskuun, mutta näin kuun lopussa sekin heräsi jälleen, osin myös tarvitsemisen takia. Onneksi musta kuuluu syksyn vaatteisiin, sillä ne joka syksyiset murretut värit eivät vain ole mun juttu. 

Nyt kirjotusten päätyttyä palailen normaaliin päivitystahtiin! Hyvää sunnuntai-illan jatkoa kaikille.      

Abin niin sanottu vapaapäivä

Historiaa, historiaa, ravitseva aamupala/lounas, historiaa, koiran kanssa lenkille, historiaa ja yksinkertaisesti aivan liian monta kuppia pikakahvia, joilla onnistuin sotkeen joka hiton kerta. Huominen menee samalla linjalla ja sitten koittaakin keskiviikko ja historian kirjoitukset - hui. Torstaina ja perjantaina onkin sitten kokeita ja sitten koittaa vapaus tästä ikuisuudelta tuntuneesta luku-urakasta. Nyt on alkanu jo pieni jännitys niistä lopullisista tuloksista, etenkin enkun saralla, sillä se lähti YTL:n 135 pisteenä ja viime keväänä läpipääsyn raja oli 130. Nyt siis saan odottaa vielä jonkin aikaa lopullisia tuloksia ja sitä pääsenkö läpi vai en. Toivottavasti sensorit ei ryövää mun pisteitä. 

Ps. kattokaa millasta palleroa olin kattomassa sunnuntaina Pirkkalassa:

 Laita iskä heiluun kameran kanssa ja jälki on mitä on..