HUOMIO! Katse tänne näin!

Hoi kaikki jotka ovat mua kaipaileet! Mulla kävi intissä vähän ikävästi kun sain marssimurtuman sääreen ja vasen ranne tulehtui niin jouduin jättämään sen leikin kesken. Nyt kuitenkin päätin, että haluun jatkaa kirjottelua, mutta ihan uudessa osoitteessa, joten jos haluatte jatkaa mun juttujen lukemista niin klikkailpaapa ittenne tänne:

Sinnepäin ja hauskemmin

Uusi alku - tavallaan

Syy miksi en ole kirjoittanut: Ei ole kiinnostanut! Oon miettiny jo monesti että poistaisko koko jutun. Nyt kuitenkin päädyin siihen että haluan alkaa kirjoittamaan (toivon mukaan) melko aktiivisesti inttiin valmistautumisesta ja siihen liittyvistä tunnelmista. Tiedän, että valtaosaa aihe ei varmaankaan kiinnosta, mutta mulle tää on tärkeä juttu juuri nyt. 

Ja nyt, koska tämähän on tavallaan uusi alku, kerron miten päädyin tähän pisteeseen että tällä hetkellä siviiliaamuja on 59. 

Mun päätös lähteä inttiin ei ollut tarkkaan harkittu juttu. Kaikki lähti loppuen lopuksi siitä kun viime vuoden tammikuun alussa löin kättä päälle yhden lukiokaverini kanssa, että nyt lähdetään armeijaan. Olinhan mä toki miettinyt asiaa ennenkin, mutta tä niittasi suunnitelmat kasaan. No, lukiokaveriani ei loppujen lopuksi kiinnostanutkaan lähteä, mutta mäpä löysin itteni pian pitelemässä PAM:ia. Siitä on jo vuosi aikaa kun sain tieää että lähden kesällä 2014 armeijaan. 

Valmistautuminen armeijaan... No se on ollut varsin vaihtelevaa. Muistan kun asetin ittelleni täysin epärealistiset tavotteet niin painon kun treenaamisen suhteen ja kuten arvata saattaa, niistä tavotteista ollaan hyvin, hyvin kaukana. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että sillä mennään mitä on ja jollei pärjätä ni sitten lähetään kotiin ja koitetaan myöhemmin uudelleen. 

Palaillaan pian enimmäisen kunnon postauksen kanssa!

Kaikki tästä lähtien tulevat postaukset löytyvät tunnisteella alle 100 siviiliaamua.

Letkeä sunnuntai

Hyvää sunnuntaita kaikille!
Nyt voisin päivittää paremmin kuulumisia, kun viime postaus oli lähinnä sellainen "olen elossa" -ilmoitus.

Tänään vietän mukavaa kotona hengailupäivää, sillä eilen salitreeneissä kävi jotain mystistä, jolle en löytänyt selitystä; mua alkoi ensimmäistä kertaa ikinä salilla pyörryttämään. Vaikka olin syönyt ihan hyvin ja juonutkin kohtalaisesti niin jotenkin sitten verensokerit vissiin pääs tipahtamaan ikävästi. Levon kannalta siis on otettu ja olo on mitä mainioin tällä hetkellä ja onpahan tullut huollettua viime viikolla telottua polveansa, yksi murhe sekin..

Elän sellaista aikaa, että mulla on koko ajan nälkä, voisin syödä koko ajan. Tänään oon ajautunut siihen pisteeseen, että on nälkä, eikä kaapeissa oo ruokaa ja kauppa meni äskön kiinni. Noh, leivällä mennään. Pitäis varoa tällaista, paino on jäänyt jumittaan inhottavan alhasiin lukemiin, saa nähä saanko sitä inhimilliseksi heinäkuuhun mennessä. Ainakin hiukset ovat tätä nykyä väriä inttikelvolliset.

Uusi rakkaus: Vitalin granaattiomenamehu! On muute uskomattoman hyvää ku sekoittaa spriteen! Ja mitä mulla onkaan illan lätkämatsia varten: 

Kyllä näillä Kanada kaatuu, jos on kaatuakseen. Vähän alle tunti ni sit voin korkkailla eväät.

Hyvää lomaa niille joilla se alkoi, mä meen huomenna hiomaan ja kittaamaan vanhan mielisairaalan seiniä. 

Takaisin raiteille

Tammikuu meni sitten siinä, kirjottamatta, treenaamatta... Oli kyllä kummallinen kuukausi kaiken kaikkiaan. Nyt helmikuussa oon sitten palannut pikkuhiljaa oikeille raiteille.

Tänään hoitelin koulussa keskeytyspaperit kuntoon, ettei sitten unohdu tuossa keväällä. Nyt ei tarvitse hoitaa kuin Kelan paperit, jotka voin hoitaa myöhemmin.

Salille oon tehnyt comebackin uusissa treenivaatteissa, parasta! Treenisuunnitelma on vähän hakusessa, mutta siitä lisää kun saan sen rustailtua.

Palaillaan piakkoin paremman tekstin kanssa, nyt suuntaan yöunille.