maanantai 25. marraskuuta 2013

Viikonloppu armeijan vihreissä

Uaa en ole saanut aikaiseksi kirjoitettua MPK-kurssista! No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Selostuksesta puuttuu varmasti jotain, mutta selostan vain pääpiirteittäin. 

15. päivänä (joka oli siis perjantai) päästin paikan päälle viiden maissa, homma alkoi sillä että majoituimme tupiin, jonka jälkeen lähdettiin hakemaan varusteita. Matka ei ollut pitkä, mutta voin kertoa että se varusteet painoivat repussa melko mukavasti. Kauhulla odotan morttisäkin raahaamista heinäkuussa.. Tuvissa puettiin vermeet päälle, ai että oli hieno fiilis! Tämän jälkeen harjoiteltiin punkan tekemistä ja voin näin heti sanoa että mulle se tuotti ongelmia, vihaan sitä hommaa. Lisäksi mokasin, kun otin yläpunkan ja oon lyhyehkö ni tuotti vähän ongelmia.

Punkan teon jälkeen siirryttiin ulos harjoittelemaan asento-lepo-käännös -settiä, jonka jälkeen harjoiteltiin marssimista. Marssiminenkin on melko taitolaji, jotta pysyisi tahdissa... Ulkoa lähdettäessä siirryimme iltapalalle, jonka jälkeen meillä oli vielä oppitunti. Tunnin jälkeen siirryimme tupiin nukkumaan. Ihme kyllä, itse sain unta hyvinkin nopeasti, olin jo varautunut siihen, etten nukkuisi laisinkaan.

Lauantaina herätys oli perinteiseen armeijatapaan kuudelta. Thank god, olen aamuihminen, enkä kärsinyt pahasta aamukoomailusta. Pian heräämisen jälkeen siirryimme aamupalalle, jonka jälkeen mentiin takaisin tupiin laittamaan punkat fiksuun kuosiin. Aamusti siirryimme ulos opettelemaan aseenkäsittelyä, josta itseasiassa ihan pidinkin! Aamu meni siis aikalailla rynnäkkökivääriä opetellessa. 

Iltapäivällä oli aika siirtyä maastoon, joten eikun tetsari (taisteluliivi) selkään, ja reppu kuntoon ja menoksi! Onneksi telttapaikka ei ollut kovinkaan kaukana, sillä tetsari + reppu -yhdistelmä painoi ihan mukavasti (..miten ikinä tuun selviämään täyspakkausmarsseilta...) Leiripaikalla pystytimme teltat ja siirryimme harjoittelemaan tetsausta (taisteluharjoitus), tuli siinä sitten juostua, hölkättyä, kontattua, ryömittyä ja syöksyttyä taisteluvarustuksessa hiekkatiellä, oli polvet muuten hienon siniset tämän jälkeen! Tämän jälkeen "taukoilimme" eli välillä istuttiin teltoilla lepäilemässä, josta tosin vähän väliä ravasimme poterolle puolustumaan telttapaikkojamme. Päivän edetessä syöksyimme milloin ilmasuojaan tai suojauduttiin kraanaattihyökkäyksiltä. Aivan koko ajan emme joutuneet sykkimään, vaan pääsimme käymään sotkussakin (sotilaskoti) kahvilla. 

Illalla palasimme maastoon, ja sama meno jatkui, saimme sykkiä ilmahyökkäyssuojaan yms. Meno rauhoittui mukavasti kun sytyttelimme nuotiot, jossa vietimmekin pitkän aikaa jutellen lähinnä armeija-asioista. Illlalla jaettiin poterovartio -ja kipinävuorot. Itse olin tyytyväinen omiin vuoroihini, sillä ne olivat yön viimeiset. Poterovuoroon heräsin tuntia liian aikaisin, 04:00, mutta tuli siinä torkuttua vielä se tunti, jonka jälkeen oli aika vetää taisteluvarustus päälle ja painua poterovartioon, joka kesti vajaan tunnin. Vartio ei ollut niin karmiva, mitä olin odottanut, sillä ei tarvinnut yksin olla, lisäksi siinä sai rauhassa kattella välillä tähtiä. Ainut kuumottava asia oli todella kova tuuli, joten välillä kuulosteltiin jos alkaisi kuulumaan puun kaatumisääniä. No emme kuitenkaan saaneet puuta päällemme. Poterovuoron jälkeen oli kyllä mukava siirtyä kipinävuoroon.

Aamusti kun olimme saaneet teltat puyrettua, harjoittelimme hyökkäystä. Ihan mukavaa puuhaa, ainut että kun syöksyin löin ensin vasemman polveni kiveen ja pian kolautin oikean polveni kantoon, ei näin. Lyhyehkön tetsausharjoituksen jälkeen siirryimme harjoittelemaan muodossa kulkemista, joka oli miellyttävää, sillä polvet olivat sattumalta hivenen hellänä tetsauksen jälkeen. Tämän jälkeen palasimme leiripaikallemme ja otimme tavarat kantoon ja palasimme kasarmille, jossa sitten purimme varusteet, siivoilimme, puhdistimme rynkyt (rynkyn putsaaminen on niin paljon miellyttävämpää kuin maaliruiskun pesu!) ja vaihdoimme omat vaatteet päälle. 

Kurssi oli aivan mahtava! Varmistuin kurssilla siitä, että tätä mä oikeasti haluan, vaikkei koko ajan oltukaan mukavuusalueella. Tulisi heinäkuu nopeasti!

torstai 14. marraskuuta 2013

Huomenna!

Huomenna suuntaan MPK:n kurssille Pirkkalan lennostoon! Ei varmaan tarvitsisi sanoa, mutta mua jännittää!

Oon listannut mitä kaikkea pitää ostaa leiriä varten; jotain hyvää, proteiinijuomaa (jos nälkä yllättää), pakastepusseja, kosteuspyyhkeitä, rakkolaastereita, särkylääkettä... Unohdinkohan jotain? Mulla on muutoinkin suht paljon tavaraa mukana, koska lähten suoraan kurssilta takasin Lahteen, mutta stressaan jos unohdan jotain, mitä tarvitsen itse kurssilla. 

Jännittää senkin puolesta, ettei oikeastaan tiedä mitä on luvassa. Okei, kyllähän teoriassa tietää, rttä käydään läpi sotilaan perustaitoja, ollaan yksi yö kasarmilla ja yksi maastossa, mutta ei sitten käytännössä. Toivon vaan kovasti ettei mulle tule totaalista jäätymistä siellä, tai siis jos räpellänkin siellä koko ajan tai en saa juttua muiden kanssa aikaiseksi... Varmaan turhia pelkoja, mutta silti ne pyörivät mielessä. 

Omista epäilyksistä huolimatta, päällimmäisenä tunnetilana on innostus! Tätä oon odottanut jo yli kuukauden ja haluan puristaa kurssista irti kaiken mikä on mahdollista. Vuorokauden päästä oon jo siellä!

Palaillaan siis alkuviikosta kertomuksen kanssa :)

perjantai 8. marraskuuta 2013

Maalarikoulussa

Laiska kirjoittaja täällä hei!
 Enempää en ala hiljaisuutta selittelemään, joten menenpä suoraan aiheeseen: haluan kertoa koulusta. Joo, amis ei kylläkään ole mikään uberjännä juttu, mutta kuitenkin.

Tuttavat, etenkin sukulaiset, ovat kovasti ihmetelleet mun koulutusvalintaa. Yleensä kuulen "sähän kävit lukion" tai "eiks sulla ollut ihan ok paperit?" Noita ei käy kieltäminen, mutta jos totta puhutaan, en tiennyr itselleni sopivaa AMK-alaa itselleni keväällä (ei sillä, en nytkään tietäisi) Toki hain AMK:n, mutten päässyt, mutta toisaalta en pystyisi kuvittelemaan itseäni tradenomina tai tietojenkäsittelijänä. 

Amikseenkaan en päässyt suoraan, vaan 2. varasijalta. Niinpä pääsin opiskelemaan pintakästtelijäksi ja tuleva ammattini on sis (rakennus)maalari! Olisin päässyt varasijalta opiskelemaan myös graafiseksi suunnittelijaksi, mutta olen erittäin tyytyväinen että opiskelen pintakäsittelyä, ehkäpä se on enemmän se homma, jota mieluummin teen. Pääsykokeissakin mulle tuli semmonen fiilis "ei helvetti, haluan maalariksi" ja en kyllä ole katunut päivääkään että olen yo-pohjainen amis.

Amiksesta ja lukiosta ei voi puhua edes samana päivänä. Itselleni iski ainakin kulttuurishokki, kun päivät oli niin löysiä. Huomattavin ero on kyllä se, ettei tarvitse enää lukea, varsinkaan kun itselläni ei ole niitä atto-aineita. Varsin mukavaa vaihtelua, etenkin nyt kun siihen, että tehdään töitä eikä pelkästään vaan lueta, on tottunut. 

Mun mielestä lukiolaisten pitäisi arvostaa amiksia enemmän. Mun on hyvä sanoa, kun lukio on takana ja amis on käynnissä, niin tiedän mistä puhun. Ei sillä, lukio vaatii päätä, mutta niin vaatii amiskin, tai ainakin pintakäsittely puolella. Varsinkin asiakastyöt, huhhuh! Niiden kanssa on aina vähän kiire ja silti pitäisi saada jotakuinkin tehdaslaatua aikaan. Tosin sitähän se tulee olemaan sit työelämässäkin, mutta tuntuuhan tuo nyt aika hurjalta kun on opinnot vasta niin alussa.


No mite me sitten koulussa oikeastaan tehdään? No opetellaan erilaisia pintakäsittelymenetelmiä (no shit sherlock) ja perusteita muista aineista, kuten puutöistä. Ensimmäisessä jaksossa tehtiin ikkunat, tai no, ikkunan karmit. Ihme kyllä, sain siitä kurssista 3, vaikka tuli kustua muutama juttu oikein rankalla kädellä (hajotin mm. ikkunan lasin rälläkällä vahingosssa) Meneillään olevassa jaksossa ollaan perehdytty ruiskumaalauksen saloihin. Ei voi muuta todeta että vihaan maaliruiskun pesemistä. Lisäksi oon hurahtanut petsaukseen tässä jaksossa, se on vaan niin kivaa! Ens jaksossa on kuulemma laatoitusta, näin huhun mukaan, mutta sen näkee sitten.

Jos tulee mieleen jotain kysyttävää, kysykää ihmeessä! :)